Sairaan väsynyt sairastamaan

Nyt alkaa pikkuhiljaa riittää tämä kotona nyhvääminen!

Tämä on kolmas päivä, jonka olen sairastanut ihan täysin kotona pääasiassa sängyssä ja sohvalla loikoillen. Okei, tänään kävin viemässä roskat, mutta sitä ei vielä lasketa kovin kummoiseksi tekemiseksi. Olen lukenut melkein kokonaan joululahjaksi saamani dekkarin, pelannut kännykällä kissapeliä ja tänään alkuiltapäivästä havahduin siihen, että olen ollut yöpuku päällä noin 40 tuntia. 40 tuntia! Menin suihkuun ja aloitin ryhdistäytymisen pukemalla alushousut ja rintaliivit.

Olo oli heti hitusen skarpimpi, mutta koska ulkona on ollut tänään harvinaisen kurja ilma ja olo on vieläkin aika raato kaikesta köhästä ja limasta, jatkoin samalla loikoilumeiningillä eteenpäin. Mieleen on hiipinyt kyllä jo se ikävä tosiasia, että olen sairastanut enemmän tai vähemmän tämän koko joululoman ajan. Tauti kärkkyi monta päivää ovella ja sai olon veteläksi. Ja nyt se on ollut päällä jo viikon.

Olen toki raahautunut puuhaamaan jotain pientä: hoitamaan koiraa, luistelemaan ja leipomaan sämpylöitä. Olisin kuitenkin voinut näinä sairastuspäivinä tehdä aika paljon muutakin. Meidän oli tarkoitus ainakin tehdä Helsingin reissu, ottaa veljeni yökylään ja käydä elokuvissa.

Ja tänään Olli meni möläyttämään, että ajatteli palaavansa pian gradunsa pariin.

Kiitos vaan muistutuksesta.

Ehdimme toki varmasti tehdä vielä kaiken suunnitellun, jos haluamme, mutta totuus on, että jos ei halua stressiä tai hommien kasaantumista, opiskelija ei voi lomailla kovin kauaa. Ainakaan minä en voi. Minun täytyy olla perillä asioista ja tietää, missä mennään. Pikkuhiljaa mieleen alkaa hiipiä tietoisuus siitä, että alle viikon päästä pitäisi olla jo esittelemässä (täysin tekemättömiä) suunnitelmiaan harjoitteluun liittyen tai että gradun tutkimussuunnitelman tulisi olla valmis parin viikon päästä.

Nyt aion kuitenkin katsoa, miten murhakuvio selviää kirjassani. Illalla katson 21 tapaa pilata avioliitto -elokuvan. Huomenna mietin elämää eteenpäin. Ehkä tämä tästä selviää.