Aikuisena autokoulussa: Miten tähän päädyttiin?

Moi, olen Ilona, olen 24-vuotias ja aloitin muutama viikko sitten autokoulun.

Kun lähes kaikki ystäväni ja ikätoverini seitsemän vuotta sitten aloittivat autokoulun, minä kapinoin. En halunnut hankkia ajokorttia, koska en halunnut elää maailmassa, jossa jokaisella on pakko olla ajokortti. Ajattelin, että on pärjättävä ilman, ja minä aion olla siitä elävä esimerkki! Olen yhä vahvasti joukkoliikenteen kehittämisen kannalla, mutta nykyään olen myös realistisempi. Kuljin viime keväänä junalla töihin vajaat kaksi kuukautta. Harvojen yhteyksien vuoksi työpäiväni piteni pahimmillaan yli viidellä tunnilla. Toki tänä aikana pystyin tekemään jonkin verran töitä ja opiskelemaan, mutta kyllä se odottelu aika rankalta tuntui.

Tässä kontrolloin auton sijasta lentokonetta.

Kapinoimisen lisäksi autokoulu jäi, koska minua ei vain kiinnostanut. En kokenut, enkä koe vieläkään, minkäänlaista paloa moottoriajoneuvoihin. En tunnista autonmerkkejä ja vielä pari vuotta sitten luulin, että Volvo on Volkswagenin lempinimi. Sittemmin olen oppinut, ettei niihin päde sama logiikka kuin Mersuun ja Mercedes-Benziin. Kaikenlainen liikenteessä machoilu on mielestäni super noloa, ja hieno auto luo omistajastaan minun silmissäni oikeastaan vain vastenmielisen kuvan.

Lisäksi olin vähän laiska. Onhan autokoulussa nyt aika paljon hommaa. Käytin sen ajan mieluummin opiskeluun, tanssimiseen, keikoilla käymiseen tai mihin ikinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä ihmiset nyt käyttävätkään vapaa-aikansa.

Mutta kesällä 2015 totesin ”Nyt tai ei koskaan” ja läksin teoriatunnille.

Tai oikeastaan ensin läksin internetiin. Vertailin autokoulujen hintoja ja kysyin Facebookissa kavereiltani kokemuksia tamperelaisista autokouluista. Näiden perusteella tein alustavan päätökseni. Sitten soitin vielä valitsemaani autokouluun, josta sain ihan hyvän kuvan.

…ja sitten läksin sinne teoriatunnille.

Tervetuloa mukaan!