Älä koske mun hevoon!

Nautimme Ollin kanssa eilen illalla livemusiikista Vastavirta-klubilla, kun lavalle nousi muiden menevien esiintyjien jälkeen mahtava Horse Attack Sqwad. Hevosmiehet eivät tunnetusti hellitä, ja vaikka vuorokausi kerkesi vaihtua hyvissä ajoin ennen pääesiintyjää, tunnelma oli villi viimeiseen hetkeen saakka. Ilta loppui ”Nakkii!”-huudatukseen, mutta aivopesuyrityksestä huolimatta me onnistuimme olemaan poikkeamatta viereisessä Vaakon nakissa kotimatkalla.

Jos tämä kaikki vaikuttaa vähän hämmentävältä ja absurdilta, suosittelen tutustumaan ratsumiesten tuotantoon esimerkiksi Spotifyssa.

Yömaksua vältelläksemme päätimme keikan jälkeen kävellä kotiin. Viiden kilometrin kävelymatka tuntui ehdottomasti paremmalta vaihtoehdolta kuin neljän euron maksaminen bussista, joka oikeastaan veisi meidät vain kolme kilometriä lähemmäs kotia. Matkan loppuvaiheilla taisin kyllä olla hieman raskasta kävelyseuraa, sillä minua palelsi ja väsytti aivan vietävästi. Ja Olli teki silloin tietenkin kaiken ihan väärin: käveli, puhui (oli puhumatta) ja kertoi vitsejä. 😉 Ärsytyksen lomassa pysähdyin nappaamaan otoksen kotikaupungistamme.

Olen monesti pysähtynyt ihailemaan Tammerkoskea juuri tästä kohdasta.

Kotona taisin olla jo unessa ennen kuin pääni osui tyynyyn, sillä minulla ei ole mitään muistikuvaa nukahtamisesta. Oi, kesäyöt!