Antamisesta ja saamisesta

”Ootteko te alkaneet vaihtelemaan ruokaa?” nauroi kaverini poikaystävä, kun kaverini tarjosi tälle minun antamaani viinimarjamehua ja toiselta kaverilta saatuja perunoita. Meilläkin on syöty koko viikko perunaa, öö, kai kolmessa eri muodossa. Viime talvena sen sijaan sain pakastettuja mansikoita, joille lahjoittaja olikin yllättäen tullut allergiseksi.

Lahjoitusperunaa kahdessa eri muodossa

Mansikoiden ja perunoiden lisäksi olen viime aikoina saanut ainakin vanhoja vaatteita, kengät, Kastehelmi-tuikkukipon ja hunajaa. Itse annoin jäätelökoneen perheenäidille, joka kertoi sen olleen hänen pitkäaikainen unelmansa. Olen antanut keittiöveitsiä ja kauhoja, vaatteita ja kenkiä. Äidille annoin juuri kaikki ne irtoteet, joista en pidä. Ensi viikolla vien kaverille kasvorasvan, josta sain kummallisen ihoreaktion.

Tällaisesta tulee hyvä mieli paitsi luonnollisesti saajalle, myös lahjoittajalle. Minusta antamalla saa paremman mielen kuin omistamalla tai myymällä. Olenkin aika huono antamaan asioille hintaa, sillä jos kerran haluan jostakin eroon, silloinhan sillä ei ole minulle enää mitään arvoa. Miten ihmeessä turhalle laitetaan hinta?