Bear Grylls ja kommenttiraita
Uusi televisiosuosikkimme on Bear Gryllsin selviytymisohjelma Hiuskarvan varassa. Tai no, emme me mitenkään aktiivisesti sitä pyri seuraamaan, mutta aina, kun se sattuu tulemaan telkkarista olemme innoissamme. Niin kävi tänään, jee!
Ohjelmassa Bear Grylls siis laitetaan johonkin ”extreme-ympäristöön” selviytymään ilman juuri mitään apuvälineitä. Sitten hän pyörii muutaman päivän viidakossa tai aavikolla yms. ja rakentelee erinäisiä suojia, aseita ja kulkuvälineitä MacGyver-tyyliin jostain bambusta, kunnes lopulta hänet ”sattumalta” pelastetaan. Jaksot noudattelevat aina samaa kaavaa ja lienevät odotetusti aika käsikirjoitettuja, mutta onhan se nyt jännä ohjelma! Usein tulee kommentoitua aika aktiivisesti Bearin innovaatioita tai ohjelman hölmöyksiä. Tässä pieni kooste tämänpäiväisestä, mikäli vielä muistan jotain.
Tänään Bear (nimikin on silkkaa selviytyjäainesta) laskettiin autiolle saarelle jossain Papua-Uuden Guinean tietämillä. Heti aluksi peloteltiin hailla ja muilla mahdollisilla vaaroilla. Pian Bear huomasi saaren tuntumassa toisen, paremman saaren. Tämä tuli varmasti täytenä yllätyksenä niin hänelle itselleen kuin kuvausryhmällekin! Saaria erotti noin 200 metrin mittainen matala salmi, jota sankarimme lähti luonnollisesti ylittämään haista huolimatta. Ilona tuumasi, että eikö tässä voisi vaan odottaa laskuvettä ja mennä yli sitten, kun ei ole vettä. Bear kuitenkin paljasti, että nyt on laskuvesi, eikä hän sitä paitsi ole niin nynny, että olisi odottanut helpompaa hetkeä! Heti lähdettyään hänen jalkansa vierestä menikin hai (no ei sitä ees näytetty, ei varmaan ollu oikee) ja lähellä vastarantaa hait tulivat uudestaan lähelle. Bear sanoi, että ei pidä räpiköidä tai vaikuttaa syötiltä. Sitten hän juoksi täysiä vastarannalle. Räpiköiden.
Kuitenkin meidän mielestämme tää on nyt vähän liian helppoa Bearille, kun yleensä hän vähintään juo pissaa tai syö ötökkäcocktaileja. Nyt meininki oli lähinnä rannalla lekottelua. Vähän tämän sanomisen jälkeen Bear lähtikin kalastamaan haita. Ensin hän teki koukun bambusta ja tarvitsi syöttikalan. Bear väijyi rantaan ja tainnutti sardiineja heittämällä ison kiven veteen. Sardineeja käytettiin syöttinä myöhemmin isompien kalojen metsästyksessä, mutta meidän mielestämme: Sähän Bear tiedät, että sä voisit syödä vaan niitä sardiinejakin… Lopulta haita ei saatu koukkuun, vaikka Bear yritti houkutella niitä pissaamalla veteen (aina sillä on jotain pissajuttuja). Pienempi kala ja hummeri kuitenkin lopulta päätyivät selviytyjämme vatsan pohjalle.
Ja tadaa, kaukana näkyi vielä kolmas, isompi saari! Tämä tuli täysin pyytämättä ja yllättäen jakson loppupuolella, kun Bearin pitäisi pikku hiljaa vapautua erämaasta. Äkkiä lautta kasaan bambusta ja palmunlehvistä purjeet ja menoksi. Mutta o-ou, ihan puskista nousi myrsky ja Bear ei pysynyt pystyssä. Purje pääsi karkuun, mutta onneksi virtaus vei miehemme perille. Nopeasti Bear kiipesi kukkalan päälle, ja sieltä löytyikin lentokenttä ja juuri lähdössä oleva lentokone. Oho, mikä tuuri! Ja ovikin vielä auki. Olipa ystävällinen kuski, kuin oikein ovenkin jätti Bearia varten auki. Ei tosin jaksanu pysähtyä.
