En ole valmis

Kuten aikaisemmassa postauksessani mainitsin, opinnot alkavat olla loppusuoralla. Graduni on periaatteen tasolla valmis, vaikkakin vaatii vielä pienimuotoista hiomista. Gradun lisäksi tehtävänä on vielä yksi tentti, jonka suoritan jahka ehdin ja jaksan. Sitten se on siinä.

Mitä sitten tapahtuu? Olen alkanut ajatella tulevaisuutta suuremmalla vakavuudella vasta viime aikoina. Opinnot kestävät niin kauan, että ei tällaisiin pikkuseikkoihin ole jaksanut puuttua. Toki minulla on ollut tietynlaisia tavoitteita ja unelmia sen suhteen, mitä voisin tehdä. Opintojani olen sitten ohjannut sen mukaan vähän johonkin suuntaan. Kuitenkin tunne siitä, että ei aja itseään lokeroon on ollut opintojeni aikana virkistävää. Lähes kaikki on auki.

Olen viime aikoina pohdiskellut paljon sitä, olenko valmis. Teknisesti ottaenhan siis valmistun ennen joulua, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin valmis kaikenlaisiin uusiin haasteisiin. Mitä haluan tehdä? Löytyykö töitä? Onko ulkomaailmassa kylmä?

Jostain syystä olen vielä tässä vaiheessa luottavainen, että hommia löytyy ja kaikki menee vielä ihan hyvin. Saa nähdä, olenko samaa mieltä ensi kesänä. Ignorance is bliss ja niin edelleen.

Ehkä irti päästäminen on vaikeaa myös siksi, että opiskeluaika on ollut niin kivaa. Kun ruokalassa salakuuntelee tuoreita opiskelijoita, tulee väistämättä pienimuotoinen haikeus sydämeen ja hymy suupieleen. Ilmeisesti jonkinasteista henkistä kasvuakin on tapahtunut, kun vertaa itseään siihen, mitä oli viisi vuotta sitten.

Minulla on kyllä joitakin suunnitelmia valmistumisen jälkeiseen elämääni. En kuitenkaan levittele niitä vielä tässä, jos hommat menevät vaikka ihan reisille. Katsellaan niitä sitten joskus.

Eiköhän tämä tästä, vaikka en ole varmaan koskaan valmis.