Going wild on New Year’s Eve
Eilen oli uudenvuodenaatto, kuten nokkelimmatpokkelimmat lukijat varmaan huomasivatkin. Eilen oli myös meidän kenties pahin sairastuspäivämme. Olemme molemmat siis olleet flunssassa joulusta lähtien, ja eilen saavutin ainakin itse ehkä taudin huipun. Heräsin keskellä yötä yskään ja siirryin sohvalle lueskelemaan muutamaksi tunniksi, kunnes nukahdin uudestaan. Aamulla päätimme, että ei kyllä tehdä koko päivänä mitään – möllötetään vain kotona.
Niinpä siis teimme. Päivä kului aika pitkälti lueskelemalla, pelailemalla ja katsomalla televisiota. Teimme sentään jo aiemmin suunnittelemiamme papuburgereita ja rosmariiniperunoita.
Keksimme muuten eilen uusia tapoja pelata Arvaa kukaa. Pelin alussa molemmat ottivat kaksi korttia, joita molempia pitää arvuutella yhtä aikaa. Lisäksi rajasimme kysymyksiä niin, että sukupuolta, hiusten väriä, hattua, silmälaseja yms. muuta helppoa ei saa kysyä. Niinpä kysymykset olivat lopulta tasoa: näyttääkö jompikumpi siltä niin kuin olisi saanut turpaansa? Outojen kysymysten seurauksena päädyimme sellaiseen pelissä kummalliseen tilanteeseen, että arvasimme toisen hahmoja väärin!
Illalla katsoimme hetken Cheekin stadionkeikkaa, kunnes kyllästyimme ja vaihdoimme Ylen uudenvuodenjuhliin. Se oli virhe. Harvemmin on ilta ollut niin myötähäpeäntäyteinen niin juontajien kuin suurimman osan esiintyjienkin puolesta. Varsinkin JVG ja Sani olivat niin huonoja, että oikein hämmennyin, kuinka uskomattoman kehnolla musiikilla ja esiintymisellä voikin päästä televisioon.
Ennen illan TV-kattausta teimme crème brûléeta. Olimme saaneet jo kauan sitten sellaisen minikokoisen liekittimen ja aioimme nyt kokeilla sitä. On kyllä uskomattoman turha vehje. Liekkiä kestää vähän aikaa, ja sekin on liian heikko tehdäkseen juuri mitään siihen liekitettävään pintaan. Niinpä hetken käristelyn jälkeen luovutimme ja laitoimme leivokset (?) hetkeksi uuniin, jotta sokeri jähmettyisi. Toimi jotenkuten. Maku oli kuitenkin oikein hyvä. Lisäksi korkkasimme skumpan.
Katselimme tuon Ylen sekoilun loppuun asti ja samalla tuijottelimme ikkunasta muiden ilotulitteita. Meiltä näkeekin aika mukavasti Nekalaan ja Hervantaan saakka. Ylen Tampereen keskustasta kuvaama ilotulitus taas oli aikamoista sohimista, kun kameramies ei oikein pysynyt rakettien perässä. En itse ole ikinä oikein hirveästi innostunut koko ilotulitehommasta, mutta ihan hauska niitä on silloin tällöin katsella.
Pian ohjelman jälkeen painuimmekin jo nukkumaan. Heräsin yöllä kertaalleen yskään, mutta sain heti uudelleen unta. Tänään menee siis jo paremmin kuin eilen! Näin riehakkaasti alkoi siis meidän vuotemme mallia 2015. Luulen kuitenkin, että siitä tulee hyvä.