Häät ilman hääperinteitä?
Piti oikein selata blogia taaksenpäin ja tarkistaa, mitä olemme hääsuunnitelmistamme tänne kertoneet. Emme kovin paljoa! Järjestelyt pyörivät kuitenkin paljon mielessä ja juhlien eteen on jo tehty jonkin verran. Tai no, ainakin muutama isompi päätös on tehty, sillä olemme hankkineet juhlapaikan, vihkimisajan maistraattiin, kuvaajan, bändin sekä mekon minulle. Kaikki loput asiat ovat vielä suunnitteilla, eikä monenkaan asian kanssa vielä ole kiire. Lähinnä ruoan suhteen päätökset tulisi varmaankin tehdä suhteellisen pian.
Köllötän tällä hetkellä hirveässä flunssassa sängyssä, mikä on tietenkin kaikin puolin inhottavaa, mutta se hyvä puoli siinä on, että minulla on aikaa kirjoitella blogiin. Kesäloman loppuminen on ollut ehkä jotenkin tavallista raskaampaa ja työt ja opiskelut yhdistettynä vapaa-ajan menoihin ovat vieneet paljon energiaa. Uskon, että tämä vielä helpottaa, kunhan tästä toivun ja pääsen jälleen arkeen kiinni.
Häitä on siis pohdittu. Niihin liittyy paljon perinteitä, joita voi halutessaan noudattaa. Osa ehkä olettaakin monia perinteitä noudatettavan, koska niin on ollut tapana. Itse kuitenkin ajattelen, että häitään saa viettää juuri niin kuin itse haluaa. Meidän häissä on monia (hää)juhlille tyypillisiä elementtejä, kuten valkoinen mekko, ruokaa, juomaa, puheita ja musiikkia. Samalla juhlistamme uupuu monia perinteiksi miellettyjä asioita, koska emme vain koe niitä omiksemme. Tässä muutamia ajatuksia joistakin hääperinteistä.
Perinne: Häävalssi/-tanssi
Oma mielipide: Kaunis, mutta potentiaalisesti myös hyvin kiusallinen perinne. Valssaus epätahtiin tai epämääräinen nojailu ei välttämättä yksistään tee tanssista mahtavaa ohjelmanumeroa. Hikikin siinä tulee, jos joutuu kauheasti pinnistelemään pysyäkseen tahdissa. Jos pari osaa tanssia ja pitää huomion keskipisteenä olemisesta, esitys koreografioineen on varmasti hieno, mutta jotenkin en näe meitä pyörähtelemässä näyttävästi parketilla.
Kyllä/Ehkä/Ei: Ehkä. Meillä on pari valssivaihtoehtoa, mutta nyt tuntuu siltä, että ainakaan koko kappaletta emme yksin halua tanssia. Joko muut liittyvät heti seuraan, musiikkiin liitetään muutakin kuin tanssi tai tanssi jätetään kokonaan pois.
Perinne: Morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto
Oma mielipide: Ihan hauska kisailu, mutta sukkanauhalla ei mielestäni ole mitään funktiota ja lisäksi olisi kauhean kiusallista, että Olli tunkisi päänsä helmojeni alle sitä hakemaan. Lisäksi ohjelmanumeron sukupuolijaottelu yhdistettynä sen heteronormatiivisuuteen on mielestäni vähän ongelmallinen. Pääsyy sille, miksi en heittelystä niin välitä, on kuitenkin se, etten tykkää ajatuksesta naimisiin pääsemisestä. Ihan niin kuin sinkkuus tai muut parisuhteet eivät olisi yhtä hyviä vaihtoehtoja kuin avioliitto. Pyh pah!
Kyllä/Ehkä/Ei: Vain radikaalisti muunneltuna ohjelmanumerona.
Perinne: Morsiamen ryöstö
Oma mielipide: En tiedä, en ehkä oikein ymmärrä tätä leikkiä. En erityisesti vastusta sitä, mutta en näe sitä myöskään niin hauskana, että sitä haluaisin.
Kyllä/Ehkä/Ei: Ei.
Perinne: Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä
Oma mielipide: Nämähän kai jotenkin symboloivat asioita, jotka näkyvät avioliitossa. Ihan kiva ja harmiton perinne, jos se on toteutettu tyylikkäästi ja ikään kuin vahingossa. Perinne ei kuitenkaan ole niin tärkeä, että vain sen takia esim. vaihtaisin hääpukuuni sinisen vyön.
Kyllä/Ehkä/Ei: Ehkä.
Perinne: Kakun leikkaus ja polkaiseminen
Oma mielipide: Kaapin paikan määrääminen on jotenkin vähän vanha ja ennen kaikkea huono vitsi. Olen nähnyt jossakin idean, että kakku leikataan yhdessä ja polkaisun sijaan annetaankin pusu osoittamaan sitä, että suhteessa ollaan tasavertaisia. Tällaisena perinne on kai ihan suloinen, mutta en silti hirveästi lämpene sille.
Kyllä/Ehkä/Ei: Ei.
Perinne: Pari viettää häitä edeltävän yön eri paikoissa
Oma mielipide: Nukkuminen eri paikoissa olisi tosi ikävää, enkä ymmärrä, miksi niin pitäisi tehdä, kun kuitenkin asumme yhdessä.
Kyllä/Ehkä/Ei: Ei.
Perinne: Sulhanen ei saa nähdä morsianta hääpuvussa ennen häitä
Oma mielipide: Olisihan siinä tietysti jotain jännitystä, että toisen asu olisi yllätys. Me kyllä mietimme asuani yhdessä ja olen näyttänyt hankitusta mekosta kuvan Ollille. Se on mielestäni ihan luonnollista, sillä teemme monet päätökset muutenkin yhdessä. Olen ehkä enemmän sellaisen arkisen romantiikan fani, sillä kaikki first look -kuvat ynnä muut ovat mielestäni vähän korneja ja lisäävät toisaalta myös muutenkin valtavia ulkonäköpaineita. Salailu olisi myös logistisista syistä turhan vaikeaa.
Kyllä/Ehkä/Ei: Ei.
Ovatko monet näistä perinteistä jotenkin aikansa eläneitä niin kuin minusta tuntuu vai olenkohan vain turhan kriittinen? Pääasia kuitenkin, että juhlat tuntuvat mukavilta ja omilta, eikä mitään tee vain siksi, että perinne tai joku muu niin vaatii. Näillä ajatuksilla kohti vähemmän räkäistä huomista!