I’ll make you a mixtape that’s a blueprint of my soul

On kesä 2010 ja viimeisiä hetkiä, kun kukaan tekee kenellekään lahjaksi itse poltettua CD:tä. Istun kotona ja kokoan sekoituslevyä. Sen nimeksi tulee Ollin auto-CD ja siinä on 20 kappaletta. Olli saa sen syntymäpäivälahjaksi ja se laitetaan Ollin autoon, jonka hän on juuri ostanut yo-lahjarahoilla.

– Onks tää jonkun tytön tekemä? Ollin kaveri kysyy, kun Paloma Faithin New York lähtee soimaan.

Seuraavana tuleva White Lies saa kuitenkin hänenkin hyväksyntänsä. Levy on kerrassaan timanttinen.

Meillä on molemmilla opiskelupaikat kohta koittavalle syksylle, mutta asuntokuviot ovat vielä auki. Kumpikin odottaa, että toinen uskaltaisi tehdä sen hullun ehdotuksen, että kannettaisiinkin kamat lapsuudenkodeista samaan asuntoon puolen vuoden seurustelun jälkeen. Olli on kohta lähdössä interrailille Eurooppaan ja minä suuntaan pari päivää hänen paluunsa jälkeen parin viikon reissulle Kroatiaan. Elämä tuntuu ihanalta, mutta epävarmalta.

Sittemmin ovat vaihtuneet niin opiskelu- ja työpaikat kuin asunnotkin, mutta vielä nytkin, reilut kuusi vuotta myöhemmin, sama CD soi samassa autossa ja sitä kuuntelevat samat ihmiset. Jotkut asiat on tarkoitettu kestämään.

——

Otsikko on lainaus levyltä löytyvästä Jamie Cullumin kappaleesta Mixtape.