Joulu kuvina
Vietimme joulua perinteisen kaavan mukaan. Aatonaattoiltana vaihdoimme Ollin kanssa paketit. Minusta on mukavaa viettää pieni kahdenkeskinen jouluhetki glögimukin äärellä, vaikka muuten olemme muiden nurkissa joulun päivät. Jouluaattoa vietimme minun sukulaisteni kanssa, ja joulupäivää taas Ollin sukulaisten luona.
Onneksi välimatkat ovat kohtalaiset, ja tällainen järjestely onnistuu. Tapaninpäivän iltana oli aivan mahtavaa palata kotiin, vaikka joulunviettokin ihan hauskaa oli. Kyllä kolmen päivän sukulointi vie voimat, varsinkin, jos nukkuu huonosti ja on vähän kipeänä niin kuin minä. Tänään olen lähinnä maannut sohvalla katsoen elokuvia.
Saimme lastillisen jouluista tunnelmaa lumen muodossa. Pieniä teitä ei jouluaattona ihan heti aurata, joten kahlasin äitini koiran kanssa polvia myöten hangessa. Koira itse katosi välillä kokonaan kevyen lumen sekaan. Pelkkä nuuhkutus kuului. Nauroin itsekseni ääneen lenkkien aikana ja mietin, kuinka paljon iloa elämään tuollainen pieni koira voikaan tuoda. Pitäisiköhän itsekin hankkia sellainen?
Jouluruoka on hyvää tasan kahtena päivänä vuodesta, mutta näitä rapuleipäsiä sen sijaan voisin syödä joka päivä! Ne ovat ihana lisä niihin perinteisiksi miellettyihin laatikoihin, kinkkuun ja rosolliin. Jos näitä ei lasketa, parhaan jouluruoan top3 oli kohdallani tänä vuonna 1. rosolli, 2. savulohi, 3. kinkku. Rosolli pitää kärkipaikkaa joka vuosi, mutta yleensä en ole kinkusta välittänyt niin paljoa. Ja useampana vuotena en sitä syönytkään, kun olin vielä ehdottomampi kasvissyöjä. Nyt kinkku oli jotenkin tavallista maukkaampaa. Laatikoista parasta on ehkä lanttulaatikko, mutta jos totta puhutaan, minusta ne maistuvat kaikki aika samalta…
Joulupäivänä kokeilimme varovasti Ollin isoisoisän (Meniköhän tämä oikein?) viulua. Emme uskaltaneet virittää sitä, eikä siitä kyllä varmaan juuri parempaa ääntä olisi siltikään tullut.
Kauniissa maalaismaisemissa on mukava ajella. Jotenkin olemme aina onnistuneet välttämään pahimmat jouluruuhkat. Jännittävin joulun ajan ajomatka oli kyllä silloin, kun oli ollut se myrsky. Olikohan se toissavuonna? Puita oli kaatunut keskelle tietä, mutta onneksi pääsimme lopulta ihan hyvin kotiin.
Tapaninpäivänä raaskimme vihdoin käydä käsiksi tähän äitini ja minun tekemään piparkakkutaloon. Täytyy sanoa, että tänä vuonna talosta tuli ihan suloinen. Viime vuonna emme tehneet lainkaan taloa, vaan pelkkiä pipareita. Niidenkin koristelu oli kivaa, ja lopputulos hieno. Onhan pipareita helpompi syödäkin. Piparkakkutalo muuttuu rumaksi torsoksi, kun siitä nappaa ensimmäisen palan. Tänä vuonna palasimme kuitenkin perinteisiin.
Tässä koira näyttää mallia oikeanlaiseen joulunjälkeiseen loikoiluun. Vatsa täynnä ja tuttujen ihmisen ympäröimänä on hyvä köllöttellä miten sattuu ja missä sattuu.
Joulu on kerran vuodessa vaan, ja hyvä niin. Ollin kaveri tuli meille käymään ja äsken söimme sushia, vaikka jääkaapissa nököttääkin vielä pala kinkkua. Ah & nam!