Kotona brunssilla

Meillä on ollut Ollin kanssa jo useamman vuoden ajan tapana käydä kerran kuussa treffeillä. Päätämme vuorotellen, mitä teemme. Joskus käymme elokuvissa ja joskus taas syömässä. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin hienostunut ja ruusuntuoksuinen kuin saattaisi kuvitella. Joskus käy niin kuin tässä kuussa. Katsoin lauantai-iltana yksin kotona kalenteria ja huomasin, että on marraskuun 29. päivä. Apua. Kirjoitin kalenteriin sunnuntain kohdalle isolla TREFFIT.

Tämä marraskuu on kadonnut jotenkin yhtäkkiä. Ehkä vuoden kauhein kuukausi on kulunut ilman, että olen oikeastaan edes huomannut sen olemassaoloa.

Sunnuntaiaamupäivällä herään puoli yhdeltätoista. Eilisissä parvekekauden avajaisissa nautittujen viinien lisäksi otsalohkoani kolkuttelee tieto siitä, että on marraskuun viimeinen päivä. Viimeinen mahdollisuus järjestää treffit tässä kuussa. ”Kulta, oisko hyvä jos tekisin meille jonkun mahtavan brunssin?” mutisen ja lähden Saleen. Ainakin jotain hyvää tuoremehua on saatava.

Niin, että huh! Kerkesinpäs järjestää nämä ”treffit”. Joskus Rainbow-croissantit ja -pekonit lähikaupasta voivat kyllä olla tuhat kertaa parempia kuin hieno ravintolaillallinen. Ne saa nauttia lökäreissä ilman meikkiä. Parasta.