Kuulumisia: kandi, kaverit ja kesätyöt
Olen viettänyt kohta kuukauden aikuisten ihmisten elämää, eli käynyt kokopäiväisesti töissä. Samalla on pitänyt pysytellä kärryillä vuoden vikalla kurssilla ja naputella kandia. Matikan tentti oli maanantaina, ja jos en aivan pihalla ole, uskoisin sen menneen läpi. Kandikin on jo loppuhiontaa vaille valmis. Palautuksen ja kypsyysnäytteen jälkeen alkaa olla uudenvuodenlupaus täytetty, kun minä valmistun kasvatustieteen kandidaatiksi, jee!
Kohta on siis mahdollista keskittyä vain ja ainoastaan töihin. Niitä riittää ensin nykyisessä paikassa kesäkuun alkuun saakka, ja siitä sitten muissa hommissa kolme viikkoa eteenpäin. Juhannuksesta lähtien aion näillä näkymin lomailla, ja se jos mikä tuntuu mahtavalta ajatukselta!
Maanantaina kävimme matikkakavereiden kanssa tentin jälkeen syömässä ja drinkeillä juhlistamassa mennyttä lukuvuotta. Torni-hotellin kattoterassilla oli muutaman tunnin istuskelun jälkeen jo viileää, mutta sydäntä lämmitti (kuohuviinin lisäksi) ystävyys. Edellisten yhdeksän kuukauden aikana olemme tuskastelleet nautiskellen kasaan lähes kokoajan samalla porukalla 25 opintopistettä matematiikkaa, pakertaneet kandia samassa ryhmässä ja vaihtaneet varmaankin tuhansia WhatsApp-viestejä aiheesta ja usein sen vierestä. Kesässä on se huono puoli, että kaverit hajaantuvat eri kaupunkeihin kesätöihin. (Se onkin lähes ainoita kesän huonoja puolia.)
Tampere on kaunis ja erilainen korkealta. Olen käynyt Tornissa kerran aiemmin pimeään aikaan, joten kaupunkia oli mukavaa päästä näkemään myös valoisalla. Tampereesta puhutaan paljon hienona matkailukohteena, mutta itse en osaa nähdä kotikaupunkiani niin, vaikka täällä viihdynkin. Jotenkin olen sokea tämän kaupungin turismipotentiaalille, sillä itse elän täällä arkea. Kiiruhdan paikasta toiseen tuttuja reittejä katse suoraan eteen luotuna. Tampereen ihanuuden huomaa muutaman kerran vuodessa. Viime kesänä kävelimme Ollin kanssa elokuvista kotiin rauhassa kiertoreittiä. Pysähdyimme tuijottelemaan kuivattua kosken yläjuoksua ja minä olin huumaantunut elokuvasta, kesästä, rakkaudesta ja kaupungista.
Olli on pari päivää Seinäjoella kaverinsa luona kyläilemässä. Tänään töiden jälkeen ei tehnyt vielä mieli junailla kotiin, joten suostuttelin pikkuveljeni hakemaan minut mopollaan töistä. Kovin paljoa ei tarvinnut suostutella, kun lupasin kustantaa veikalle tankillisen bensaa. Ajoimme huoltoaseman kautta kotiin, ja minä pääsin rapsuttelemaan ja lenkittämään koiraa. Seuraavan yön joudun kuitenkin nukkumaan yksin. Onneksi kainaloon voi oman kullan sijaan napata lämpimän kauratyynyn ja nallen.