Leiriviikko takana, elämä edessä

Palasin sunnuntai-iltana viikon kestäneeltä Prometheus-leiriltä, jossa olin ohjaajana. Kaksi viime yötä olen nukkunut 11 tunnin unia, ja tänään otin myös päikkärit, mutta silti väsyttää. Leiriviikko on aika intensiivinen kokemus.

Olo on väsymyksestä huolimatta tyytyväinen, sillä leiri onnistui mielestäni hyvin. Ohjaajana toimiminen on raskasta, mutta palkitsevaa. Leirin eteen todellakin antaa itsestään kaiken – ja ehkä se on vähän liikaakin. Toisaalta kun saa kuulla koko leiriläisporukan valvoneen laulaen ja tanssien viimeisenä yönä tai kun nuori kertoo ensimmäistä kertaa kenellekään kipeästä henkilökohtaisesta asiasta, koska ”täällä ei kukaan tuomitse”, kaikki vähäuniset yöt, kaikki stressi ja kaikki leirin eteen tehty työ unohtuvat. Kaikki vaiva on tämän arvoista.

Sain itse leiristä paljon: Yhdessä tekemisen meininki, onnistuneet ohjelmat ja uudet tuttavuudet saavat onnen läikähtämään sisällä. Päässä pyörivät inside-läpät ja jutut, joita ei kukaan muu voi tajuta, vaikka Ollikin on varmasti kovasti yrittänyt. Toisaalta on jotenkin hauskaa, että minulla on tämä oma juttuni.

Opin paljon myös nuorista ja siitä, mikä heitä kiinnostaa. Oma tulevaisuus on aihe, joka huolettaa monia, ja siitä murehtiminen ei kyllä valitettavasti lopu näin 25-vuotiaanakaan. Ehkä meistä kukin kuitenkin aikuistui taas hieman ja sai tukea oman elämänpolun löytämiseen.

Tiedän nyt myös mitä tarkoittaa goals, on fleek ja on point, ja milloin niitä kuuluu käyttää. Opin, että Instagramissa voi follata ja unfollata, kun taas Snapchatissä (jota ei todellakaan kutsuta sen koko nimellä, oikea termi on Snäppi) äddätään. Aloin luontevasti kysyä ihmisiltä, mikä on heidän mp jostakin asiasta. Ai niin, harjoittelin myös sitä käsi naamalla -poseerausta, mutta siinä en kyllä ollut kovin hyvä.

Vaikka minun arveltiin harrastavan vesijuoksua kuin mikäkin mummo, en leirin vanhimman roolista huolimatta tuntenut itseäni miksikään tädiksi. Leirillä minä, muut tiimiläiset, kokit ja leiriläiset olimme kaikki yhtä, ja ikä todellakin oli vain numero.

Vapaaehtoistyö on ennen kaikkea itsekästä, vaikka kuka mitä tahansa muuta väittäisi. Samalla tulee kuitenkin tuottaneeksi muillekin onnea, missä mielestäni piilee se koko homman juju.