Liiallisen diplomatian ongelma
Olen mielenkiinnolla seurannut Ollin edellisestä kielikeskustelua koskevasta postauksesta seurannutta keskustelua, vaikka kommentointi onkin osittain lähtenyt elämään vähän omaa elämäänsä sivuraiteille. Täytyy myöntää, että yllätyin siitä, kuinka suuria tunteita ja fiksua (ja pöljää) argumentointia aihe herättää puolin ja toisin. Olen ehkä elänyt jossain sellaisessa todellisuudessa, jossa kiivaita mielipiteitä herättävät ihan toisenlaiset asiat. Kommentointi on kuitenkin pysynyt jotakuinkin asiallisena, minkä ansiosta olen itsekin pohtinut kantaani kielten opiskeluun ja vähän muihinkin asioihin.
Ongelmana vain on se, etten osaa muodostaa mielipidettäni monestakaan asiasta. Katson aina asioita ehkä liiaksikin kaikkien osapuolten ja tilanteiden kannalta, mikä johtaa siihen, että vaikka minulla on mielipiteitä, ne eivät ole kovin vahvoja ja niissä on aukkoja. En voi sille mitään, että minulle on muodostunut seuraavanlainen tuntuma: Kaikki, joilla on vahvoja mielipiteitä, ovat vähän tyhmiä. Asiat nimittäin ovat harvoin mustavalkoisia.
Joskus minua turhauttaa väittely asioista, joihin ei yksinkertaisesti voi olla oikeaa tai väärää kantaa. Ja niitähän suurin osa keskusteluun nousevista asioista on. Luonnontieteilijä-puoleni nostaa selvästi päätään monissa tilanteissa, kun haluaisin vain selvittää yksiselitteisesti vastauksen johonkin kysymykseen. Neljän neliöjuuri on aina kaksi ja logiikassa väitteet ovat joko tosia tai epätosia, eikä mitään siltä väliltä. Valitettavasti maailma ei toimi näin, ja sitä eivät monet tunnu hyväksyvän. Pakollinen ruotsin opiskelu ei ole joko paha tai hyvä juttu. Se voi olla jotain siltä väliltä, ja eri ihmisten kannalta se on erilaista. 100-prosenttisesti kannattamani kaikkien oikeus avioliittoon ei sekään ole mikään yksinkertainen kysymys, vaan siihen on useita kantoja, joista kaikista ymmärrän jotakin, vaikka olenkin oman mielipiteeni (kerrankin) selkeästi muodostanut.
Joskus minun on hirveän vaikeaa päättää sellaistenkin merkityksettömien ongelmien äärellä kuin esimerkiksi, mitä söisin tai mitä laittaisin päälleni. ”Salaatti olisi terveellisempää kuin lihapullat, mutta toisaalta söin kevyttä kasviskeittoa lounaalla. Nauta on epäekologista, mutta toisaalta en ole syönyt paljoakaan proteiinia tai rasvaa tänään.” & ”Nämä housut ovat mukavat, mutta niiden kanssa käy vain tämä ja tämä paita. Niistä toista pidin juuri eilen, joten voinko laittaa sen uudestaan jo nyt? Hame sopisi näiden kenkien kanssa, mutta tuleeko sukkahousuilla kylmä?”
Emme tietenkään pystyisi tekemään mitään päätöksiä, jos emme sulkisi silmiämme joiltakin tosiseikoilta. On vain päätettävä kantansa, vaikkei perustelu voikaan usein olla aukoton. Minä en siihen kuitenkaan usein pysty. Olisin ihan tosi tosi huono poliitikko! En osaa ulottaa mielipiteitäni oman itseni ulkopuolelle, enkä tiedä onko kaikissa asioissa tarpeenkaan. Uskon siihen, että jokainen on vapaa tekemään omat päätöksensä ja muodostamaan omat mielipiteensä, kunhan ei tahallisesti loukkaa muita.
Toivoisin ihmisille enemmän kriittistä ja itsenäistä ajattelua. Monimutkaisista asioista on helppo lobata yksinkertaisia ja raflaavia, jolloin päätöksenteko taipuu oikean tavoittelun sijaan aktiivisimman vänkääjän myötäilyksi.
Tänään söin pizzaa, koska halusin.