Lue!

Kun uudet opetussuunnitelmat ovat jälleen vuonna 2016 tulossa, rupesin pohtimaan lukemista, ja sen laajuutta äidinkielen oppiaineessa. Olen siis itse suorittanut äidinkielen aineenopettajan opinnot ja näin ollen koen jotain aiheesta tietävänikin. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen on viime vuosina sullottu yhä enemmän kaikenlaista sisältöä, ja siitä on tullut jonkinlainen yleistietoaine. Opetuksellisesti tämä ei itselleni ole mikään ongelma, ja ihan pidänkin ajatuksesta. Valitettavasti vain uusia sisältöjä hankittaessa on unohdettu se perusta, mille koko oppiaine perustuu.

Lapset lukevat nykyään aivan liian vähän. Tämä ei varsinaisesti ole koulun vika; lapset vain ovat saaneet vapaa-ajalleen muuta mielekästä tekemistä. Kouluissa (tai ehkä enemmänkin opetushallituksessa) pitäisi kuitenkin havahtua siihen, että lapset eivät lue kotona. Näin ollen lukemiselle pitäisi antaa enemmän aikaa koulussa.

Äidinkielen oppiaineesta on tullut liikaa tietoihin eikä taitoihin keskittyvä. Valitettavasti nuo tiedot ovat yhtä tyhjän kanssa, jos ei ymmärrä kunnolla lukemaansa. Sama pätee nykyisin yleisesti viljeltyyn argumenttiin: miksi opetella mitään ulkoa, kun kaikki löytyy netistä? Esimerkiksi siksi, että olisi mahdollista ymmärtää, mitä siellä netissä lukee ja yhdistää tieto osaksi omaa maailmankuvaansa.

Lukeminen kasvattaa ennen kaikkea ajattelu- ja empatiakykyä. Kun ihminen joutuu samaistumaan toisen asemaan lukiessaan, auttaa se ymmärtämään myös todellisuutta. Lukeminen kasvattaa erityisesti sanavarastoa. Lukuinto-ohjelman mukaan lukemista lapsena harrastavan sanavarasto on 17-vuotiaana 50 000-70 000 sanaa. Jos lapsi ei lue, hänellä on 17-vuotiaana 15 000 sanan sanavarasto. Luvut ovat aika hämmästyttäviä.

Mikäli kunnon lukutaitoa ja sanavarastoa ei ole saatu kehitettyä, on koko koulu varmasti itsessään jo piinaavaa. Hyvin pitkältihän suomalainen koulujärjestelmä perustuu nimenomaan kirjoitettuihin sisältöihin. Kaikkien eri oppiaineiden erikoissanastot aiheuttavat huonosti lukevalle varmasti ongelmia. Kuitenkaan tämä ei varsinaisesti ole mielestäni suurin ongelma, vaan kertoo enemmänkin koko koululaitoksen jämähtäneisyydestä. Enemmän minua huolestuttaa, miten huonosti lukeva ihminen pärjää yhteiskunnassa.

Kun ei osaa lukea rivien välistä ja kriittisesti, tulee huijatuksi. Kaikki äidinkielen oppiaineeseen kovasti tuupatut mediakritiikit ovat ihan tervetulleita ajatuksia, mutta ne korjaavat ongelmaa hieman väärästä paikasta. Väitän, että jokainen lapsena paljon lukenut osaa ajatella kriittisesti ilman sen opetusta, kun taas huonosti lukeva ei opetuksesta huolimatta osaa tulkita lukemaansa.

No. Tulipas tästäkin taas aikamoinen blastaus. Lukekaa!