Vuoden 2014 parhaat palat
Vuosi on päättymäisillään. Katseet käännetään tulevaan, mutta vielä sitä ennen on aika palata kuluneeseen vuoteen. Päivät, viikot ja kuukaudet vyöryvät usein nopeasti ohi samanlaisena mössönä, vaikka jokainen hetki tietysti onkin erilainen. Todellisuudessa muistan kuluneesta vuodesta hyvin vähän mitään tiettyjä päiviä. Muistan hetkiä, tapahtumia ja tunteita.
Minä, Ilona, ja sinä, tämän blogin lukija, emme ehkä ole tunteneet kovin kauaa. Siksi ajattelinkin Facebookin tavoin (mutta paremmin) tarjota lyhyen katsauksen menneeseen vuoteeni.
Viime vuonna
– vietin vahingossa tipattoman tammikuun.
– sairastin syntymäpäivänäni maaliskuussa (ja toisen kerran sairastan tällä hetkellä, melko terve vuosi siis!).
– järjestelin luokkakokousta ja tapasin siellä vanhoja kavereita, joiden kanssa en ollut puhunut vuosiin.
– maistoin niin hirveän makuista lammasta, että meinasin oksentaa.
– osallistuin kevätkylvöön istumalla traktorin kyydissä.
– vietin paljon koiranpentuaikaa ja muutuin koirien sietäjästä sen yhden rakastajaksi.
– suoritin opintoihini liittyvän harjoittelun onnistuneesti.
– sain kivoja kesätöitä.
– leikkasin polkkatukan.
– heitin teekkarilakkini roskiin (Paljastus menneisyydestäni!).
– vietin liian vähän aikaa mökillä.
– juhlin yksiä häitä.
– matkustin kaksi viikkoa Puolassa ja Baltiassa Ollin kanssa.
– tein töitä.
– kävin monissa juhlissa.
– olin kiireinen joka viikonloppu, mutta silti tuntuu, etten tehnyt mitään.
– opiskelin matematiikkaa.
– perustin tämän blogin.
– järjestelin äitini syntymäpäiväjuhlia ja pidin siellä puheen.
– nukuin yhden yön päälläni yöpuku, kahdet villasukat, kylpytakki, täkki ja viltti, enkä hikoillut.
– ostin uuden puhelimen.
– aloitin kandidaatin tutkielmastani ahdistumisen toden teolla.
– mietin tulevaisuutta ja ymmärsin, että muutaman vuoden kuluttua kaikki on aivan erilaista.
– stressasin, surin ja murehdin omia ja muiden asioita.
– nauroin hysteerisesti, rakastin ja olin kiitollinen.
Tämä vuosi on ollut hyvä. Tällä hetkellä ei tunnu siltä, että se on ollut paras, mutta oi, jos olisit kysynyt heinäkuun lopussa makoillessani Itämeren rannoilla maailman parhaan matkaseuralaisen kanssa, olisin ehkä vastannut toisin.