Ylivertaiset kasvikset: porkkana

Hyvä asia tällaisen blogin pitämisessä on se, että tänne voi kirjoittaa ihan mistä tahansa. Esimerkiksi nyt aion aloittaa järjettömältä kuulostavan juttusarjan nimeltään ylivertaiset kasvikset. Juttusarjassa esitellään erilaisia omalla tavallaan täysin ylivertaisia kasviksia. Juttusarjan saa kunnian aloittaa oranssi ystävämme – porkkana.

porkkana.jpg

Illan päätähti.

Muistan joskus kauan sitten porkkanaa mussuttaessani sanoneeni Ilonalle, että kyseessä on täysin ylivertainen kasvis. Myöhemmin olen tullut toisiin ajatuksiin siitä syystä, että muitakin todella mainioita on. Porkkana itsessään ei kuitenkaan ole menettänyt hohtoaan.

Porkkana on mielestäni parhaimmillaan pelkiltään ja raakana. En yleensä jaksa edes kuoria sitä, vähän vain huuhtelen. Porkkana toimii kuitenkin mainiosti myös lisukkeena, raasteena, dipattuna, lämpimissä pataruoissa, keitoissa ja niin edelleen. Monikäyttöisyytensä, hyvän makunsa ja oranssin värinsä takia porkkana kuuluu ehdottomasti ylivertaisten kasvisten joukkoon. Lisäksi se on vahvasti kotimainen kasvis, mikä nostaa pisteitä. Jostakin kummallisesta syystä olen muuten ottanut tavaksi syödä yhden porkkanan aina sipsin mussuttamisen jälkeen. Tulee jotenkin raikkaampi olo.

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Löllöiksi keitetyt porkkanat – yäk.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Terveys

Ystävä

Ystävyyden syntyminen on mielenkiintoinen prosessi. Aika monien ihmisten kanssa ystävystyminen tapahtuu olosuhteiden pakosta – ja päättyy, kun yhteen pakottanut tekijä poistuu. Joistakin ihmisistä taas vaan ei osaa, kehtaa tai uskalla irrottautua, vaikka haluaisi ja ehkä pitäisi.

Ja sitten on niitä, jotka kuuluvat osaksi elämää niin kuin aamutee tai puhtaat sukat. He ovat itsestäänselvyyksiä hyvässä mielessä. Heihin voi luottaa. Siinä he ovat, istuvat taas vieressä puolen vuoden hiljaisen jakson jälkeen. Muutama kuukausi on muuttanut kaiken, mutta ei mitään. Heistä ei halua päästää irti, eikä onneksi tarvitsekaan. Oli välissä sitten meriä, rautateitä tai vuosia, toinen pysyy mukana, vaikkei puhuttaisi.

ystava.jpg

2011 – Ystävä ja minä

Kun nähdään ja puhutaan, ilta voisi jatkua yöhön saakka. Päivä on ollut väsyttävä, ja mieltä kaihertaa asia. Kotiin päin kävellessä päässä pyörii kuitenkin Maaritin Joidenkin kaa -kappale. Hetken lauleskelen sitä päässäni, ja pian muistan, että Samae Koskinen ja Kaija Kookin laulavat jotain tähän tunteeseen sopivaa. Hymyilyttää.

On tosissaan ihme, että tällaisia ihmissuhteita on. Voi luottaa, mutta ei tarvitse ripustautua. Voi olla läheinen, muttei tarvitse olla koko maailma. Kun nähdään, kaikki jatkuu luontevasti. Yhdessä oleminen on helppoa.

Suhteet Ystävät ja perhe