Olin syksyllä pohjoissaamen intensiivikurssilla, joka loppui eilen. Kurssi oli ajoittain ihan hauska ja mielenkiintoinenkin, mutta yhtään paremmin en kyllä osaa saamea kuin ennenkään. Sen sijaan olen herännyt ajattelemaan saamelaisten asemaan Suomessa hieman eri tavalla kuin ennen.

Saamelaisia asuu Suomessa joitakin kymmeniä tuhansia ja Suomessa puhutaan yhteensä kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Suomessa on myös niin sanottu saamelaisten kotiseutualue, joka kattaa Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnat sekä Sodankylän pohjoisosan. Tällä alueella saamelaisilla on alueellinen ja kielellinen autonomia, noin niin kuin lain tasolla. Koska oikeasti ei ole.

Valtaa käyttävät näissä kunnissa edelleen kunnat itse, ja suurin osa kuntien asukkaista on suomalaisia. Saamelaisiin suhtaudutaan eri kunnissa hieman eri tavoin. Saamelaisilla on myös ylin päättävä elin Saamelaiskäräjät, joka teoriassa käyttää koko saamelaisalueen korkeinta valtaa ja jonka jäsenet valitaan vaalilla. Kuitenkaan saamelaiskäräjillä ei ole mitään käytännön valtaa, vaan lähinnä ”soo soo” -tason vaikutusmahdollisuudet.

Vaikka Suomessa on saamelaiskielistä onnistuttu pitämään jollakin tavoin huolta (esimerkiksi inarinsaamen elvytyksessä), on saamelaisten asemassa paljon korjattavaa. Saamelaisille annetaan näennäinen päätösvalta, minkä jälkeen heidän alueillaan ensin padotaan joet ja sen jälkeen kaivetaan maa tyhjäksi ja jätetään jälkeen saastunut ympäristö. Tilanne on vähän samanlainen kuin eurooppalaisten imperialismissa Afrikassa, joka tyhjenettiin luonnonvaroista. Tämän jälkeen voikin sitten tarjota itsenäisyyttä ja muuta, kun mitään ei ole enää jäljellä. Saamelaisten kohdalla luonnon tuhoaminen on toki vielä sikälikin hirvittävää, että saamelaisten elinkeinot liittyvät perinteisesti luontoon (poronhoito, kalastus).

Mitä kielioikeuksiin tulee, niin eteenpäin on menty, mutta on yhä mentävä. Valtakielen puhujan on usein hankala ymmärtää vähemmistökielen puhujan oikeutta äidinkieleensä. Viimeksi tämä on nähty esimerkiksi Saksan Baijerissa, missä kristillinen puolue (?!) oli sitä mieltä, että kaikkien pitäisi puhua kotikielenään saksaa. Samoin esimerkiksi Ranska pitää yhä kiinni vähemmistöjä alistavasta kielipolitiikastaan. Kieli on niin keskeinen osa identiteettiä, että sen vieminen on yksi pahimmista loukkauksista yksilön ihmisarvoa kohtaan.

Loppuun kuitenkin muutama kuva itse kurssiin liittyen. Saatanallinen orava on saamen oppikirjasta.

P. S. En tarkistanut otsikon kirjoitusasua. Toivottavasti se on noin. Sen piti tarkoittaa näkemiin.