”En ole ihan varma, haluammeko jatkaa tilausta ilmaisen kuukauden jälkeen.”
– Olli, 2.8.2015

Näin kirjoitti Olli elokuun alussa. Joo, mitähän tähän nyt sanoisi. Elokuun alun jälkeen on Netflixistä tullut katsottua Brooklyn Nine Nine, Unbreakable Kimmy Schmidt, How I Met Your Mother, Master of None ja Orange Is the New Black. Tästä voisi laskea, kuinka paljon olemme sohvalla istuneet syksyn aikana, mutta taidan jättää sen väliin, sillä se voisi olla turhan järkyttävää. Viimeistä lukuunottamatta olemme nimittäin katsoneet kaikki julkaistut jaksot.

(Tosin puolustukseksi sanon, että osassa näistä niitä jaksoja ei ihan hirveän paljoa ole.)

Että se siitä epäilyksestä ja tunteesta, että valikoima on loppujen lopuksi yllättävän suppea. Hah! Haasteeksi on oikeastaan osoittautunut valinnanvaikeus (joka vaivaa muutenkin elämässä aika usein) ja erimielisyydet siitä, mitä seuraavaksi katsotaan. Sen verran olemme nimittäin ainakin toistaiseksi TV:n tölläystä rajoittaneet, että katsomme sarjoja aina yhdessä.

En ehkä kestä, kun Orange Is the New Black loppuu, vaikka ensimmäinen kausi onkin ollut mielestäni näitä kahta jälkimmäistä parempi. Minua kiinnostaisi siirtyä seuraavaksi Downton Abbey’in, mutta Olli ei ole asiasta kovin innoissaan. Katsotaan, katsotaan… Aika selvää taitaa kuitenkin olla, että Netflix on tullut elämäämme jäädäkseen.

(Kunnes olemme katsoneet kaiken, mihin ei tällä tahdilla varmaan mene kovin kauaa.)