Lihattoman lokakuun alkaessa ajattelin, että lihattomuus ei juuri vaikuttaisi muutenkin ruokailuiltaan kasvispainotteiseen elämääni, ja niinhän siinä kävikin. Yhden kerran nälkäisenä kaupassa himoitsin kerrosateriaa ja toisen kerran ruokapaikkaa miettiessämme ehdotin sushia, kunnes tajusin, ettei kalan syöminen vielä muutamaan viikkoon sovikaan. Kuvittelin, että jakaisimme kuitenkin lokakuun aikana blogissa näppäriä kasvisruokavinkkejä tai edes sivuaisimme kasvisruokaa jossakin postauksessa. Mutta ei, lihaton lokakuu ei kerta kaikkiaan tarjonnut mitään maailmaa mullistavia oivalluksia. Kunnes se loppui.
Lokakuun loppuun osui sopivasti kohu teuraseläinten raa’asta kohtelusta. Marraskuun ensimmäisenä päivänä kävimme kuitenkin Hesburgerissa kerrosaterioilla, koska silloin eräällä väsyneellä kauppareissulla olin niin päättänyt. Hampurilainen oli ihan hyvää, mutta totesin jo silloin, että oikeastaanhan siinä parasta ovat ne kastikkeet, eikä niinkään liha. Kassalla olin vieläpä meinannut pyörtää päätökseni, sillä huomasin listalla olevan falafel-purilaisen. Hesen jälkeen olen syönyt 3 meetvurstileipää (Välihuomautus: Ollin lihaton lokakuu piti tämän herkun osalta hienosti, mutta marraskuun ekalla kauppareissulla hän oli napannut sitä tietenkin koriinsa), mutta muuten olen pitäytynyt kasvisruoassa.
En ole koskaan perustellut kasvispainotteista ruokavaliotani eläinten oikeuksilla, vaan ennemminkin ekologisuudella. Kaikenlainen ”Nyyh, nyyh, eläimilläkin on tunteet!” -valitus on kuulostanut mielestäni jotenkin kornilta. En oikein tiedä miksi, mutta en ole koskaan kokenut itseäni miksikään suunnattomaksi eläinten ystäväksi. Viimeisen viikon aikana olen kuitenkin pohtinut lihansyöntiä tältäkin kannalta. Tuntuu ikävältä olla osaltaan tukemassa toimintaa, jonka kaikkia toimintatapoja ei pysty itse edes katsomaan, saatika hyväksymään.
Tiedän, että on tiloja, joissa eläimet voivat hyvin ja teurastamoita, joissa niiden elämä päättyy määräysten mukaisesti. Mutta miksi näkisin vaivan selvittääkseni nämä asiat ja maksaisin todennäköisesti kalliimpaa hintaa näistä tuotteista, jos voin myös helposti jättää ruokavalioni ulkopuolelle sellaiset raaka-aineet, joiden tuotantoon liittyy minua arveluttavia toimia? Lisäksi pelkästään hyvistä eläinten tuotanto- ja teurastusolosuhteista huolehtiminen ei poista sitä tosiseikkaa, että eläinperäisen ruoan tuottaminen vaatii esimerkiksi enemmän vettä ja energiaa, ja tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä.
Toisaalta inhoan ehdottomuutta. Yksi syy, miksi aikoinaan luovuin täydestä kasvissyönnistä, oli se, etten halunnut olla vaivaksi. Ei tavallaan pitäisi olla muiden murhe, jos minä en syö heidän ruokaansa. En ole koskaan ollut myöskään karkki- tai herkkulakkojen fani, sillä koen kohtuullisuuden totaalista kieltäytymistä paremmaksi vaihtoehdoksi. Lihantuotannonkin täyden lopettamisen sijaan kannattaisin ehkä lihan palauttamista satunnaisemmaksi herkuksi. Muutaman kerran kuussa syötäisiin hyvää liharuokaa, ja jouluna pöytään kannettaisiin kinkku ja pääsiäisenä lammas. Sen sijaan, että arkena pöydän tai tv:n ääressä mussutettaisiin niitä iänikuisia spagetti bologneseja, kermaisia kanakastikkeita ja kalapuikkoja, joista kukaan ei kuitenkaan erityisemmin välitä, voitaisiin arkiruokailu aivan yhtä hyvin rakentaa myös kasvisten ympärille. Ehkä silloin myös lihantuotantoon liittyvät eettiset uhat pienenisivät, kun tuotantomäärien ei tarvitsisi olla aivan niin valtavia.
Mutta onko typerää vältellä eläinkunnan tuotteita ruoassa, jos käyttää silti nahkakenkiä, shoppailee joskus H&M:llä ja käyttää kaupassa niitä biohedelmäpusseja, eikä osta kestopusseja ja taittele sitten biojätepusseja sanomalehdestä? Niin, ja ajaa henkilöautolla! Onko hurskastelua sanoa välttelevänsä eläinkunnan tuotteita, mutta toisinaan himoissaan syödä pizzaa mozzarellakuorrutuksella tai heittää salaatin sekaan parmankinkkua? Ja entäpä sitten kasvipohjaisten tuotteiden tuotanto-olosuhteet? Missä, miten ja keiden toimesta ananasmehuni tuotetaan? Missä menee raja? Mihin kaikkeen haluan yrittää vaikuttaa ilman, että kuitenkaan sekoan?
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en ole valmis palaamaan sekasyöjäksi edes sille tasolle, mitä olin esimerkiksi syyskuussa ennen lihatonta kuukautta. Olen ajatellut vähentää lihan lisäksi ruokavaliostani myös maitotuotteita ja kananmunia. Koska käytän näitäkin varsin kohtuullisesti (En esimerkiksi koskaan juo maitoa, en ole muutamaan kuukauteen syönyt rahkaa, juustoa käytän vain pizzan päällä ja salaateissa, kananmunan syön ehkä kerran kuussa…), voisin kuvitella vähentämisen olevan melko helppoa tai ainakin mahdollista. Ainakin jos ei halua olla ehdoton ja on valmis kokeilemaan korvaavia tuotteita.
Marraskuun ensimmäinen viikko on siis menty täällä aika mietteliäissä tunnelmissa. Onko kukaan muu pohtinut samoja kysymyksiä kuin minä?
