Julkkisbongausta Helsingissä

Tampere on melko suuri kaupunki, jossa saattaa toisinaan törmätä julkkiksiin. Mutta kun on viimeiset viisi vuotta käynyt tasaisin väliajoin Rosa Meriläisen kanssa uimassa, Kimmo Sasin kanssa kaljalla ja Olli Hermanin kanssa brunssilla, näiden samojen naamojen näkeminen ei enää tunnu kovin ihmeelliseltä.

Toisin oli viime viikonloppuna Helsingissä, jossa teimme parin tunnin aikana niin monta julkkisbongausta, että meinasi meidän manselaisten pää mennä pyörälle!

instagramcapture_de096e61-a8ea-4368-aa24-0151eb67fd69.jpg

Tapaus Jethro:

Myyntimiehenä tunnettu turkulainen Jethro Rostedt oli jostain syystä eksynyt Helsingin keskustaan, jossa hän käveli ripein askelin ja näytti yleistä mielikuvaamme parempivointiselta ja iloiselta.

Tapaus Minttu & mies:

Minttu Mustakallio ja miehensä Tuomas Rinta-Panttila, jonka esiintymistä olimme juuri edellisenä päivänä katsoneet Kansallisteatterin lavalla, olivat tulossa Alepasta ja näyttivät ostaneen WC-paperia. Ilmeisesti siis myös julkkikset käyvät vessassa.

Tapaus Petteri:

Petteri Orpo tavattiin lounastamasta thai-ravintolassa. Mitä Orpo söi ja onko Orpo yleisesti ottaenkin aasialaisen ruoan ystävä? Niihin kysymyksiin emme saaneet vastausta.

Tapaus Eva & Manu:

Laulajaduo Eva & Manu käveli käsi kädessä Iso Roobertinkadulla. Eipä siitä oikeastaan sen enempää ole sanottavaa.

Mielenkiintoista kyllä, Punavuoressa oli kovin hiljaista, mutta siellä kohtaamistamme ihmisistä noin 25% oli julkisuuden henkilöitä. Missä olivat tavikset?

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta

Minun takkini tarina

Jouduin viime viikolla rikoksen uhriksi.

Takkini ja sen seurassa olleet hanskat, huivi ja lippis varastettiin yliopiston naulakosta. Olen sujuvasti pitänyt vaatteitani noissa naulakoissa viitisen vuotta ilman huolen häivää.

Nyt se on kuitenkin tapahtunut. Käärme on madellut paratiisiin. (Totuuden nimissä on sanottava, että Ilonan takki varastettiin ~ vuosi sitten niin ikään yliopistolta. Mutta silti!)

Mikään näistä asusteista ei varsinaisesti ollut kovinkaan arvokas, mutta niiden katoaminen laittoi silti harmittamaan. Takki on sama, jossa kannoin isoäitini hautaan ja huivin sain Ilonalta joululahjaksi, joten tunnearvoa piisasi.

Kävelin kotiin ilman takkia muutaman asteen lämpötilassa. Onneksi ei ole pitkä matka. Samana päivänä makoilin eteisen lattialla eroahdistuksessa. Pikku hiljaa paranin. Toivottavasti varas sai näistä joko itselleen lämpöä tai mukavat tuotot. Tai ehkä ei sittenkään.

Rupesin miettimään, millaisessa tilanteessa ihminen varastaa toisen takin naulakosta. On oltava joko kauhea vilu tai pahassa rahan tarpeessa. Ehkä tässä tapauksessa asusteeni auttoivat tätä poloista ihmistä. Itselläni on kuitenkin muitakin vaatteita. Ainakin joitain.

Miten tästä eteenpäin? Voinko laittaa takkiani enää samaan naulakkoon? En ole ainakaan vielä uskaltanut, vaan olen vienyt sen eri naulakoihin tai lukittaviin kaappeihin.

Luentosaleihin tai ruokalaan en kuitenkaan suostu takkia kantamaan mukanani, koska se on rasittavaa. Niin itselle kuin kaikille muillekin. Takeilla varatut paikat ruokalassa – uskomatonta skeidaa! Aikuiset ihmiset eivät voi mennä hakemaan ruokaa varaamatta itselleen paikkoja. Tuo on melkein surullisempaa kuin takin varastaminen.

Alan pikku hiljaa edetä suruprosessissani kohti hyväksymistä.

 

Suhteet Oma elämä