Iso munaus Isojärvellä

Koska ihanan kirpeät syyspäivät tuntuivat valuvan hukkaan arjen pyörityksessä, oli tänään päästävä nauttimaan niistä metsään. Valitsimme kohteeksemme Jämsän paikkeilla sijaitsevan Isojärven kansallispuiston, jonne Tampereelta ajoi (minä ajoin!) noin tunnin. Eväiksi pakkasimme pähkinöitä, kaurapatukat ja suunnattoman herkullista tacomaustettua soijarouhecouscousia kuivatuilla paprikan paloilla. Täytimme termospullon vedellä jo kotona, jotta voisimme kätevästi vain turvottaa lounaamme paikanpäällä.

isojarvi4.jpg

Aamupäivän pilvipeite väistyi kirkkaan sinisen taivaan edestä ja minä lauloin ”Nyt taivaat avautuu, / laulaa kuoro enkelten…”

Oli lounaan aika.

Pariskunta loimutti nuotiopaikalla lohta, perhe tuli makkaroineen ja herkkuleipineen, koira sai namipalansa, mutta jäi silti vienosti uikuttamaa läheiseen puuhun sidottuna.

isojarvi3.jpg

Kadehdin muiden eväitä ja pian minunkin teki mieli uikuttaa. Sillä kun kaadoimme termarista vettä kuiva-ateriamme päälle, ihmettelimme muutaman sekunnin sitä, kuinka se ei höyrynnyt lainkaan. Sitten tajusimme, että vesi oli kylmää. Olimme täyttäneet termospullon kylmällä vedellä.

Pieneksi hetkeksi alkoi syyttely:
– Siis mä kaadoin sen sieltä vedenkeittimestä, etkö sä muka ollu keittäny sitä?
– Ei kun mä vaan täytin sen keittimen, mutta en laittanu päälle, kun en ollut varma, mihin aikaan päästään lähtemään. Sun olis pitäny kokeilla ennen kuin kaadoit!

isojarvi2.png

Mutta koska mitään ei ollut enää tehtävissä ja tajusimme, että tilanteessa oli katsantokannasta riippuen joko nolla tai kaksi syyllistä, mutta ei kuitenkaan vain yhtä, söimme hiljaisina jääkylmää tacomaustettua soijarouhecouscousia kuivatuilla paprikan paloilla. Ja vinguimme pään sisällä koiran tavoin, kun lohta loimuttanut pariskunta veti repuistaan savujuustolla ja kasviksilla täytetyt reissumiehensä.

isojarvi5.jpg

Turhautuneina päätimme jättää pisimmän lenkin välistä ja valmistaa kotona iltapalaksi (lämmintä) pizzaa.

Reissu oli kuitenkin kaiken kaikkiaan aivan mukava, ja aivan mukavaa on myös kohta saada uunista pizzaa, nauttia sen kanssa pari lasia punaviiniä ja tuijotella sohvalla Netflixiä.

Nautintoa sun viikonloppuun!

Suhteet Rakkaus Liikunta Mieli

En ole valmis

Kuten aikaisemmassa postauksessani mainitsin, opinnot alkavat olla loppusuoralla. Graduni on periaatteen tasolla valmis, vaikkakin vaatii vielä pienimuotoista hiomista. Gradun lisäksi tehtävänä on vielä yksi tentti, jonka suoritan jahka ehdin ja jaksan. Sitten se on siinä.

Mitä sitten tapahtuu? Olen alkanut ajatella tulevaisuutta suuremmalla vakavuudella vasta viime aikoina. Opinnot kestävät niin kauan, että ei tällaisiin pikkuseikkoihin ole jaksanut puuttua. Toki minulla on ollut tietynlaisia tavoitteita ja unelmia sen suhteen, mitä voisin tehdä. Opintojani olen sitten ohjannut sen mukaan vähän johonkin suuntaan. Kuitenkin tunne siitä, että ei aja itseään lokeroon on ollut opintojeni aikana virkistävää. Lähes kaikki on auki.

Olen viime aikoina pohdiskellut paljon sitä, olenko valmis. Teknisesti ottaenhan siis valmistun ennen joulua, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin valmis kaikenlaisiin uusiin haasteisiin. Mitä haluan tehdä? Löytyykö töitä? Onko ulkomaailmassa kylmä?

Jostain syystä olen vielä tässä vaiheessa luottavainen, että hommia löytyy ja kaikki menee vielä ihan hyvin. Saa nähdä, olenko samaa mieltä ensi kesänä. Ignorance is bliss ja niin edelleen.

Ehkä irti päästäminen on vaikeaa myös siksi, että opiskeluaika on ollut niin kivaa. Kun ruokalassa salakuuntelee tuoreita opiskelijoita, tulee väistämättä pienimuotoinen haikeus sydämeen ja hymy suupieleen. Ilmeisesti jonkinasteista henkistä kasvuakin on tapahtunut, kun vertaa itseään siihen, mitä oli viisi vuotta sitten.

Minulla on kyllä joitakin suunnitelmia valmistumisen jälkeiseen elämääni. En kuitenkaan levittele niitä vielä tässä, jos hommat menevät vaikka ihan reisille. Katsellaan niitä sitten joskus.

Eiköhän tämä tästä, vaikka en ole varmaan koskaan valmis.

livethelife.jpg

Suhteet Oma elämä Opiskelu