Kiertue-elämää
Häämuusikon kesä on pitkä ja yleensä kolmijakoinen. Niin kuin häätanssi.
Tänä kesänä teimme tietoisen valinnan ja jätimme kesäkuun buukkaamatta. Näin saimme ottaa itsekin vähän vapaata. Heinä- ja elokuussa onkin menty senkin edestä. Joka viikonloppu on ollut vähintään yksi soittokeikka, joskus kaksikin. Ensi viikonloppuna on tämän ”kesäkiertueen” viimeinen esiintyminen, ja sen jälkeen odottaa muutaman viikon tauko.
Tässä hommassa on ollut puolensa ja puolensa. Viikonloput menevät aika lailla ohi, eikä ole helppoa lähteä mihinkään viikollakaan, kun täytyisi vähän treenaillakin. Toisaalta on ollut helppo soittaa pitkälti samoja biisejä peräkkäisillä keikoilla ja näin vähentää treenaamisen tarvetta.
Olen saanut samalla väijyttyä myös muiden häitä – mikä missäkin toimii ja mikä ei. Parhaita paloja voi sitten poimia omiinsa!
Toisekseen on mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa musiikin äärellä. Joskus kuitenkin toisten pärstät ja jutut ärsyttävät kovastikin, kun niitä katselee ja kuuntelee viikkotolkulla. Useimmiten jäädään kuitenkin plussan puolelle.
Yleisesti ottaen keikkakesästä jää hyvä fiilis. Keikkoja piisaa kyllä ympäri vuoden, mutta ei ihan samaan tahtiin. On mukava pitää välillä vähän taukoakin. Etenkin nyt, kun päivätyötkin alkoivat uudella koululla pari viikkoa sitten. Homma on lähtenyt ihan kivasti liikkeelle. Kiirettä on näiden kahden työn välillä poukkoillessa piisannut siihen malliin, että blogin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Pahoittelut siitä! Ehkä se tästä taas, kun saa paremmin kiinni arjesta.
Tuo keikkakesän kolmijakoisuus taisi muuten jäädä vähän ilmaan. Niin se jäi minullekin. Valssihommia kuitenkin!
