Tekstaripalsta ja kritiikki, VIII

Tajusinpa äsken, että hyviä tekstareita on taas kertynyt viime aikoina aika mukavasti! Tässä niitä tulee.

Millä perusteella matka Järvensivulta keskustaan maksaa yhtä paljon, kuin Pirkkalasta Tampereen keskustaan? Ei mitään järkeä, paitsi, että Pirkkalassa nauretaan. Tampereen päättäjiä on taas viety, kuin pässiä naurussa. Miksi ei yhden alueen sisällä ole oma hinta? Hei haloo

Onnittelen ”Hei haloon” äidinkielen opettajaa onnistuneesta pilkkuopetuksesta: ennen konjuktioita tulee pilkku. Harmi, että tässä säännössä ei ole mitään järkeä. Tykkään myös sanonnasta ”viedä kuin pässiä naurussa”. Pyörittelen mielessäni erilaisia skenaarioita pässin kuljettamisesta naurussa. Mitä tulee itse aiheeseen: yhden alueen sisällä ei ole yhtä hintaa, koska esimerkiksi keskustasta Teiskoon on 40 kilometriä matkaa. Hei haloo.

Kävelykatuja ei tarvita missään. Kaduilla on jalkakäytävät. Kadut liikenteelle

Moottoriteitä kävelykaduille, saatana. Kun vauhtiin päästiin, niin moottoriteitä kansallispuistoihinkin. Koko Suomi liikenteelle!

Eduskunta on valittu ja Sirkus Finlandian näytäntökausi käynnistyy ja Onni-klovnina jatkaa herra Hakkarainen. Onnenpyörässä pyörii shortsihousuinen Stubb. Taikuri Vanhanen palaa tekemään taikojaan – tuppeensahattu lautakin on edelleen kadoksissa. Takavuosina ”talousansioillaan” kyseenalaista mainetta niittänyt Juhantalo näyttää silmänkääntötemppujaan. Kansanedustajaa esittää suuri ”pikkulikkojen” joukko. Vanha valehtelijoitten klubi jatkaa lähes entisellä kokoonpanolla. Näinhän äänestimme. Panem et circens

MITÄ JUURI TAPAHTUI? Satiiri on sen verran hankala laji, että kun joku yrittää sitä Aamulehden tekstaripalstalla, odotukset eivät ole kovin korkealla. Todennäköisesti onnistuu sekoilemaan huonoja vitsejä menneisyydestä ja loukkaamaan naiskansanedustajia. Miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Huumeiden käyttäjät, voisitteko ystävällisesti aina huolehtia käytetyt ruiskunne asianmukaisesti roskiin tai apteekkiin. Pieni vaiva teille olisi suuri helpotus meille muille. Kiitos. Pienten lasten äiti

Kuvitellaan, että olen huumeaddikti, joka jättää ruiskunsa kaduille ja pihoille. Mikä olisi paras tapa tavoittaa minut ja saada minut viemään ruiskut apteekkiin? AAMULEHDEN TEKSTARIPALSTA! It was so obvious, why didn’t we see it!

Täytyy ihmetellä tatuointien ihailua joka lehdessä, vaikka ne ovat rumia. Onko unohtunut, että muistoista voi maalauttaa taulun. Se näkyy muillekin ja itsekin voi katsoa. Puhdas iho kunniaan

Ensimmäinen virke on käsittämättömän huikea! Täytyy ihmetellä ihailua, vaikka ne ovat rumia. Taulujen maalauttaminen tatuointien sijaan tarjoaisi kyllä hauskoja mahdollisuuksia: vankilataulut, moottoripyöräkerhotaulut ja kännitaulut. ”Mä tein eilen jotain tyhmää. Olin vähän sekasin, ja soitin yhelle kaverille. Se maalas mulle taulun.” That’s crazy!

Jumaliste, kun mopoautot sallitaan. Tänään ajoivat kävelytietä pitkin, keskeltä kerrostalojen pihalla. Silloin puututaan, kun tapahtuu jotain. Harmaa/hopea Kaukajärvellä. Silittäkää vaan vanhemmat kullannuppujen päitä. Sirpa

Jumaliste, kun autot sallitaan! Tänään meinasivat ajaa yli, kun olin ulkona. Jumaliste, kun pyörät sallitaan! Tänään meinasivat ajaa alle, kun ajoin autolla. Jumaliste, kun kävelijät sallitaan! Tänään joku puhui kännykkään, kun käveli tien yli. Ulkonaliikkumiskielto – nyt!

Vihreät Jaakot odottavat arvon nousua Hämeenkadun elävöittämisen vuoksi. Pyöräilykaistat levenee ja Olohuone avautuu. On yrittäjillä makoisat oltavat, itse vaan lopetin kadun sulkemisen takia kauppareissut Siilinkari alueella. Hämeenkadun kaupunkielämän tuhoajalle voisi antaa vuoden Emma-patsaan. Kuollut City

Emma-patsaan? EMMA-PATSAAN? Siis musiikintuottajien palkinnon? MIKSI?

Aikooko Urpilainen todella perustaa uuden Terijoen hallituksen? Ihmettelijä

En oikeastaan tiedä, mistä on kyse, mutta vahva veikkaukseni on, että ei.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä Uutiset ja yhteiskunta

Kasvotonna internetissä

Jos et ole vielä huomannut, esiinnymme Ollin kanssa täällä blogissa melko kasvottomina. Ratkaisuun päädyttiin aikoinaan pelon ja laiskuuden kautta. Kun oma naama ei möllötä täällä, ei tarvitse miettiä, mitä vaikutusta sillä olisi, jos vaikka möllöttäisikin. Olemme muutenkin olleet aika tarkkoja yksityisyydestämme, mikä on johtanut siihen, että kirjoitettavaa on toisinaan hankalaa keksiä. Omat kasvot on tietysti vielä jotakuinkin helppoa rajata ulos blogista, mutta jokaisen omaa elämää jotekin koskevan asian kohdalla joudun pohtimaan, haluanko nyt jakaa tätäkään. Toisinaan pohdin tätä asiaa ehkä liikaakin. Viime aikoina olen miettinyt, onko tämä puolittainen salailu ollut huono ratkaisu. Voisi olla helpompaa jakaa itsestä kaikki (tai ainakin enemmän) tai toisaalta ei mitään.

puuronaama.jpg

kasvokuva

Yksityisyysasiat ovat pyörineet viime viikkoina mielessä, sillä jokin aika sitten eräs oppilas alkoi seurata Ollia Instagramissa. Olemme siis molemmat Ollin kanssa tehneet pidempiä ja lyhyempiä sijaisuuksia eräässä samassa yläkoulussa, ja oppilaat tuntevat meidät molemmat. Instagram-seuraamisessahan nyt ei pitäisi olla mitään ihmeellistä: Ollin Instagram-tunnus on hänen koko nimensä, ja profiili oli avoin. Olihan kuka tahansa voinut katsella hänen kuviaan aiemminkin. Nyt iski kuitenkin yhtäkkinen paniikki! Oppilas katsoo Ollin kuvia ja tunkeutuu yksityisalueelle. Lisäksi Ollilla on kuvia minustakin. Nyt se tietää meidän suhteestamme! – Kohta ne kaikki tietää! Mitä nyt tehdään? Olli esti äkkiä oppilaan ja muutti profiilinsa suljetuksi. Kohta tuli toinen pyyntö. Onko tämä jokin epidemia?! Seuraavana päivänä kolmas oppilas halusi seurata minua Instagramissa, mutta nyt epidemia tuntuu laantuneen.

Tämän tapahtumaketjun myötä aloin miettiä, mikä hitto siinä sitten olisi niin kamalaa, jos oppilaat seuraisivat minua Instagramissa. Enhän minä laita sinne mitään kovin erityistä. Tai mitä sitten, jos oppilaat tietäisivät tästä blogista? Ja mitä silläkään olisi väliä, jos he kaikki tietäisivät näiden kahden sijaisen parisuhteesta. Osahan tietää jo nyt, enkä ole koskaan kuullut asiasta muuta kuin mukavia kommentteja. Mikä ihme meitä pelottaa niin kamalasti?

pallomies.jpg

vartalokuva

Olen nyt ristiriitojen myllerryksessä. Miksi kaikki tämä salailu? Jokin avoimuudessa ja esiintymisessä pelottaa vielä ihan niin kuin 10 vuotta sittenkin. Mitä jos joku, siis kuka tahansa, kommentoi ilkeästi? Mitä jos joku onnistuu lyömään juuri siihen arkaan kohtaan? Kun olemme kasvottomampia, iskut kohdistuvat johonkin muualle kuin tähän oikeaan minään.

Mutta silloin myös tulee antaneeksi itsestään aika niukasti.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään