Tänään nautin lasillisen punaviiniä Ruma-nimisessä anniskeluravintolassa. (Tämä on muuten jännä: samanaikaisesti futuuri, preesens ja imperfekti! Tässä tapauksessa futuuri.) Ruma on ollut täysi-ikäisyyteni ajan se paikka, mihin on suunnattu, jos johonkin on suunnattu (ehkä YO-talon ohella). Lukioaikoina Rumassa tuli pyörittyä joskus vähän villimminkin, nyt opiskeluaikoina ehkä harvemmin ja ehkä sivistyneemmin. Se on ehkä enemmänkin omaa syytäni kuin Ruman – en ole mitenkään kovin innokkaasti enää käynyt yökerhoissa. Kuitenkin Ruma on ollut ainoa vaihtoehto, jos olen johonkin mennyt. Sekopäinen sisustus, ystävät ja torstai-iltaisin lähes tyhjillään oleva baari tuovat mukavia muistoja mieleen.

Lauantaina Ruma lopettaa. Tai ainakin väittää lopettavansa. Nimittäin niin kauan kuin olen asunut Tampereella, on puhuttu Ruman lopettamisesta ja ”viimeisestä illasta”. Syy on selvä: Ruma sijaitsee Rastin talossa, joka on saanut purkutuomion jo ajat sitten. Tilalle rakennetaan vähemmän yllättäen joku hotelli. No kuitenkin, nyt lauantaina Ruma ilmeisesti oikeasti lopettaa. En aio kuitenkaan todennäköisesti mennä paikalle, sillä jokunen tuhat muuta yrittää sisään samanaikaisesti. Niinpä minun jäähyväiseni ovat tänään ja tässä. Kevyet mullat.