Olen vähän laiska liikkumaan. Liikunta on minusta ihan kivaa, mutta kauhea vaiva siinä on! Enkä minä siitä saa mitään valtavia endorfiinimyrskyjä, joita ainakin jotkut kertovat saavansa. Niinpä olen päätynyt harrastamaan jotain sellaista, minkä avulla voi kokea jotain muuta. Tai vaihtoehtoisesti jotain sellaista, mikä ei vaadi juuri minkäänlaisia järjestelyjä.

Tänään kävin pyörälenkillä. Minulla on ollut koko talven nastarenkaat pyörässä alla, mutta aika vähän sillä on tullut ajeltua. Lähinnä siksi, että mitään kunnon talvea ei missään vaiheessa oikein edes ehtinyt tulla. Tänään kuitenkin menin pyöräilemään, kun on ollut niin mainio sää muutaman päivän ajan. Nastarenkaat hieman haittasivat menoa: asvaltilla ei oikein kulje kauhean sujuvasti, ja bonuksena saa yllättävän kovaääniset rapinatehosteet. Toisaalta monin paikoin on vielä niin valtavia läjiä hiekoitushiekkaa, että ne vasta haittasivatkin. Mutta siitä valittaminen alkaa mennä jo vähän Aamulehden tekstaripalstan aihepiirien puolelle.

Mitenkään hirvittävän pitkään en jaksanut ajaa edellä mainituista syistä. (Ja koska olin aika rapakunnossakin.) Ajelin kuitenkin Särkijärven sillalle tuijottelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Jäällä liikkui vielä jonkun verran väkeä, mikä oli vähän kummallista. Toivoin, että kukaan niistä ei huku. Ei hukkunut.

Sää oli mainio, ja notkuinkin aika pitkään tuolla. Ketään muuta ei oikein ollut liikenteessä, mutta rannalla hakkasi tikka puuta. Onnistuin bongaamaankin sen lahopuun nokasta. Se oli sellainen musta. Ei mitään hajua mikä. (Aiheeseen liittyen Kummeli-video. Ilona muuten ei pidä Kummelista.) Vähän ajan päästä lähdin kotiin, ja ajattelin nohevasti vaihtaa nastarenkaat saman tien alta pois. Siinä vaiheessa laiskuuteni kuitenkin iski: en saanut aikaiseksi. Illalla kuitenkin taas joogasimme! Se tuntuu hyvältä harrastukselta siksi, että ei tarvitse poistua kotoa lainkaan.

Jotta homma ei menisi liian urheilulliseksi, aion nyt syödä sipsiä.