Joskus joulun jälkeen kirjoitin siitä, kuinka olemme innostuneet hankkimaan joitakin lautapelejä. Viime viikolla kävin sitten ostamassa meille yhden uuden lautapelin. Tai oikeastaan se on kyllä jo aika vanha, sillä päädyin ostamaan lautapeliklassikko Carcassonnen. Olemme pelailleet sitä nyt jo aika monta kertaa, ja voin suositella! Ja olemme pelanneet vasta kaksin; isommalla porukalla pelaaminen lienee vielä hauskempaa.

Carcassonnessa on ideana nostaa jokaisella vuorolla pelilaatta ja asettaa se laudalle niin, että se jatkaa jotakin jo laudalla olevaa rakennelmaa eli teitä, kaupunkeja yms. En rupea tässä sen tarkemmin peliä selittämään, vaan kehotan kaikkia katsomaan jälleen Wil Wheatonin Tabletopia, jos peli kiinnostaa! Kerroin kuitenkin tämän verran, koska pelasimme Carcassonnea jälleen eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Se oli virhe. Näin koko yön sekavia unia, joissa nostelin pelilaattoja ja yritin saada yhdistettyä niitä jo valmiisiin kaupunkeihin ynnä muihin. Harvemmin tulee nähtyä painajaisia lautapeleistä…

Sen lisäksi, että näimme (Ilonakin näki siis samanlaisia) omituisia Carcassonne-unia, nukuimme muutenkin vähän huonosti. Olemme nimittäin koiravahtina tämän alkuviikon, ja koira herättää aina joskus öisin ja varsinkin aikaisin aamulla. Koira on kuitenkin ihana! Kävin tänään päivällä yliopistolla, ja Ilona jäi koiran kanssa kahdestaan. Jossain graduseminaarin puolivälissä sain puhelimeeni erittäin piristävän meemin. Oikeasti koira on kyllä aika paljon eloisampi.