Terve taas! Ylivertaisten kasvisten luettelossa kolmantena käsiteltäköön tänään mystinen avokado. Mystinen sikäli, että kyseessä on aika erilainen kasvis kuin monet muut tutut, kuten esimerkiksi kaksi aikaisempaa ylivertaista kasvista: porkkana ja sipuli. Avokado on sanalla sanoen helvetin kallis ja kasvuympäristönsä takia Suomessa jokseenkin epäekologinenkin, mutta on se vain niin hyvää.

Erityisesti avokado toimii meidän keittiössämme salaateissa, joihin se tuo aika kivaa säväystä. Hieman rasvainen ja omalaatuisen makuinen hedelmä (?) piristää nopeasti kyhätyt tylsätkin salaatit. Salaattien lisäksi teemme tietenkin pastaruokien kuningasta avokadopastaa (onks tää jo ihan out?) ja guacamolea, jotka molemmat ovat äärimmäisen helppoja tehdä mutta hipovat täydellisyyttä.

Toisekseen kypsän avokadon leikkaaminen on aivan mahtavaa. Keskeltä halki, kivi pois pikkuisen veistä kääntämällä ja sisälmys pieniksi paloiksi käden käänteessä. Sen sijaan raa’an avokadon käsittely on aivan infernaalista touhua, jossa lentelevät niin veitset, siemenet kuin kirosanatkin. No, sitähän ei oikeastaan edes pitäisi tehdä.

Kiinnostava kuriositeetti: suomalaisten kauppojen suosikkilajike Hass on ainoa avokadolajike, jota voidaan viljellä ympäri vuoden. Sen patentoi vuonna 1935 Rudolph Hass, joka oli sattumalta onnistunut kasvattamaan avokadopuussaan titaanisen lajikkeen. Kaikki Hass-avokadopuut ovat alkuperäisen puun jälkeläisiä, vaikka puu kuoli vuonna 2002. WOU!

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Avokado ilman sitruunaa tai limeä on ruskeata ällömössöä. Yäk. Muistakaa siis sitrukset!