Lauantai-illan sarjasuositus
Nyt se sitten loppui. Nimittäin True Detective, jota Yleisradio on verorahoillamme armaasti näyttänyt tammikuun ajan. Ja olihan se hyvä, niin kuin luvattiin. Jos joku ei tiedä, niin kyseessä on siis HBO:n sarja, jossa kaksi etsivää tutkii ritualistisia murhia seitsemäntoista vuoden ajan Louisianassa. Murhatutkimuksia olennaisempaa oli ehkä kaikki muu: henkilöiden väliset ristiriidat ja jännitteet sekä niistä syntyvä mainio dialogi. Ja kyllähän tuo loppua kohti sai aika Stephen King -tyyppisiä kauhufiboja aikaiseksi.
Välillä liikuttiin aika filosofisissa ja myyttisissäkin tunnelmissa, mikä oli myös mukavaa. Tietty maagisuus on hyvästä. Wikipeeedia tiesi kertoa, että alun perin sarja piti kuvata Arkansasissa, mutta lopulta päädyttiin Louisianaan sen tunnusomaisen luonnon vuoksi. Kuvauspaikan valinta osui kyllä nappiin, sillä suuri osa tuosta myyttisyydestä ja hämäryydestä syntyi kaiken maailman rämeistä. Vai kuinka?
Mutta parasta kaikessa olivat Matthew McConaughey (olikohan tää oikein?) ja Woody Harrelson päärooleissa. Harvemmin televisiota katsoessa tulee hirveästi ihmeteltyä näyttelijäsuorituksia ja jonkinlaista keskinäistä kemiaa, mutta tässä oli kyllä sitä jotain. Aikamoisen vangitsevaa näyttelemistä. Toisaalta koko sarja oli minulle ehkä vähän hämmästyksen aihe, koska en hirveästi jaksa seurata vakavia draamasarjoja. Tässä oli tosin etuna se, että tiesin alusta lähtien, että kyseessä on kahdeksan jakson sarja, jonka jälkeen se päättyy. Kaiken maailman cliffhangerit ja sarjojen venyttäminen saa minut lähinnä pahalle tuulelle, jos en voi saman tien jatkaa. Tästä on tosin tulossa toinen kausi, mutta eri näyttelijöillä ja eri paikassa.
No joka tapauksessa. Katsokaa tämä, jos ette ole sitä vielä tehneet. En tiedä, onko Areenassa enää kaikkia jaksoja. Loppuun vielä ihku-Matthew’n kuva.
(kuva: HBO)
