Palasimme sunnuntaina viikon vaellusreissulta Urho Kekkosen kansallispuistosta. Hyvin meni taas! Poimin tähän muutamia mainitsemisen arvoisia asioita matkalta. Jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin, missä liikuimme, niin reitti kulki välillä Aittajärvi-Sarvioja-Luirojärvi-Hammaskuru-Anterinmukka-Muorravaarakka-Sarvioja-Aittajärvi.

Ajomatkat

Mennessä ajoimme Tampereelta yhtä soittoa Saariselälle yöksi. Se oli aika pitkä matka. Onneksi saimme vähän jaettua ajotaakkaa. Paluumatkalla pysähdyimme yöksi Rovaniemelle, jolloin yhden päivän ajosta ei tullut niin kamala. Mennessä pysähdyimme myös Oulun Ideaparkissa. Se on hirveä paikka.

Sää

Pari ensimmäistä päivää satoi, mikä hieman laski motivaatiota. Tuvissa sai kuitenkin mukavasti kamat kuiviksi. Onneksi loppuviikko oli hyvinkin sopivaa säätä. Lumen sulamisesta vielä tulvivat joet aiheuttivat myös ajoittain jännityksen aiheita, mutta kaikista selvittiin yli!

Matkatoverit

Puistossa ei nyt ole mikään erityinen high season, mutta törmäsimme silti moniin mukaviin ihmisiin. Mukavinta oli, kun päädyimme samalle reitille helsinkiläisen pariskunnan ja heidän koiransa kanssa. Luonnossa voi siis hyvin myös ystävystyä! On myös hauska kehittää nimiä ihmisille, joihin törmää, mutta joiden oikeita nimiä ei tiedä. Tällä matkalla kohtasimme muun muassa Night Riderin ja Mansemiehen.

Hyttyset, myyrät ja muut vitsaukset

Hyttysten kannalta kovin onnistuneen kevään (sateisen ja lämpimän) ansiosta inisijät olivat jo tavallista aikatauluaan edellä ja hyvissä voimissa. Yleensä hyttyset tulevat näille seuduille vasta juhannuksen tienoilla, mutta nyt niitä riitti jo ensi hetkistä lähtien. Onneksi olimme sijoittaneet rumiin hyttyshattuihin! Lopulta jouduimme nukkumaankin muutaman yön ne päässä, kun joihinkin tupiin pääsi hyttysiä sisään eikä kaikkia saatu hengiltä. Tämä johti hattuihin suihkutetun hyttysmyrkyn aiheuttamaan ihottumaan, josta on kuitenkin pikku hiljaa toivuttu.

Toisekseen erityisesti Muorravaarakan tuvan tuntumassa eleli erittäinkin röyhkeä myyräpopulaatio, josta ainakin yksi yksilö pyörähti tuvassa sisälläkin näyttäytymässä. Pahemmin kuitenkin kävi, kun jätin rinkkani roikkumaan tuvan ulkopuolelle noin puolentoista metrin korkeuteen. Myyrä oli kiivennyt hirsiä pitkin ja jyrsinyt rinkkani sadesuojan ja pohjan läpi pähkinäpussia. Rinkka korjattiin väliaikaisesti jesarilla, mutta taitaa mennä muutenkin vaihtoon. Toivottavasti pähkinät maistuivat.

Skip-Bo

Viime vuoden reissusta viisastuineina otimme tänä vuonna enemmän iltaohjelmaa mukaan. Erityisen onnistunut valinta oli Skip-Bo -korttien mukaanotto. Pelasimme helsinkiläisten ystäviemme kanssa monta erää huikeaa korttipeliä ja illat sujuivat joutuisasti. Mukana oli myös pokkarikirja, mutta en jaksanut oikein sitä lueskella.

Saunat

Reittimme varrelle osui kaksi saunallista yöpaikkaa. Nämä paikat ovat taivaita! Erityisesti Anterinmukan jo valmiiksi hieno tupa saa vielä lisäbonuksia mainiosta saunasta ja eksoottisesta uimapaikasta. Vesi oli kaikkialla jäätävän kylmää, mutta olihan siellä käytävä monta kertaa!

Loppuun vielä läjä kuvia:

https://youtu.be/EqSJvBaFnIY

Viimeiset kaksi viikkoa ovat tuntuneet kiireisiltä. Olen ollut töissä välillä pitkiäkin päiviä, nähnyt kavereita ja hoitanut asioita. Siksi onkin ihanaa suunnata huomenna aamulla auton nokka kohti Saariselkää! Oikein odotan sitä rauhaa, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, mikä erämaassa odottaa. Ei tarvitse miettiä yliaktiivisia Whatsapp-ryhmiä, uutisten seuraamista, pukeutumista tai syömistä. Kaikki on karsittu minimiin. Kun puhelin ei toimi ja seuraava askel on ainoa mietittävä asia, on tilaa omille ajatuksille ja rauhoittumiselle.

Ajamme huomenna Saariselälle asti ja vietämme siellä yhden yön, minkä jälkeen vaellamme viikon päivät Urho Kekkosen kansallispuistossa. Olimme myös viime kesänä vaellusreissulla samalla seudulla, mutta suuntaamme hieman eri alueelle ja suunnitelmissamme onkin yöpyä vain yksi yö samassa tuvassa kuin sillä reissulla.

Tänään ilta on kulunut kauppareissulla ja pakkaillessa. Tärkeimmät tavarat ovat mukana, ja ruokaakin pitäisi olla riittämiin, mutta molempien rinkat painavat vain reilut 11 kg! Vähän huolettaa, olemmeko unohtaneet jotakin olennaista, mutta suurimpia selittäviä tekijöitä ovat tietenkin teltan puute ja kuivat ruoat. Aiomme siis yöpyä vain autiotuvissa, ja tänä vuonna uskallauduimme jättämään teltan kotiin. Ehkä myöhemmin kesällä teemme lyhyemmän telttareissun jossain etelämpänä.

Minulla on tosi hyvä fiilis tästä reissusta, vaikka hommaan liittyykin vielä muutama jännitysmomentti. Ajammeko porotokkaan? Pääsemmekö kahlaamaan Suomujoen ylitse? Saammeko lähetettyä äidille tarkastusviestiä missään vaiheessa? Miltä maistuu kehittelemäni soijarouhe-suppilovahvero-perunamuusi? Leviääkö hillopurkki rinkkaan? Kumpi näyttää dorkemmalta hyttyshattu päässä? Raportoimme asioista juhannuksen jälkeen!