Levyjä, kokouksia ja pääministeripöhinää – keskiviikkokertaus
Aamupalan syötyäni suuntasin yliopistolle ja kävin juttelemassa lyhyesti opinnoistani. Ilokseni sain kuulla, että minun ei tarvitse suorittaa maisterintutkintooni enää sivuaineopintoja, sillä voin lukea sinne jotain ajat sitten suorittamaani sälää. Jee! Yliopistopyörähdyksen jälkeen suuntasin Tampere City Centeriin elikkäs noin niin kuin keskustaan.
Kävin levykaupassa, koska veljelleni joululahjaksi tilaamani levy ei sitten koskaan saapunutkaan. Ensin CDON.com sanoi tilauksen viivästyvän ja lopulta ilmoitti, että ei sitä ole ikinä tulossakaan. Niinpä ajattelin, näin kuukauden kuluttua joulusta, että voisin lampsia sitten ihan fyysiseen levykauppaan. Oikeastaan levykauppaan olisi kannattanut suunnata jo alun perinkin, mutta minulla on hieman paha tapa lahjalevyjä hankkiessani päätyä ostamaan itselleni ainakin kolme kertaa enemmän levyjä. Niin kävi nytkin. Veljelleni ostin jonkin ihan kivan levyn halvalla, itselleni kolme (Palefacen, Olavi Uusivirran ja Matti Johannes Koivun uusimmat – sikäli kuin nämä uteliasta lukijaa kiinnostavat).
Levykaupan jälkeen kävin hakemassa hyvityksen teatterilipuista, jotka ostin joulukuussa. Näytös kuitenkin silloin peruuntui, ja nyt noin kuukautta myöhemmin hain rahani takaisin (mikä mukavasti helpotti levykaupan synnyttämää tuskaa). Poikkesin vielä pääkirjastossa, minkä jälkeen lähdin takaisin yliopistolle. Yliopistolla kokoustimme tulevien opetussuunnitelmien tiimoilta. Tuota on tehty nyt aika hektisesti tässä vuoden alussa, sillä suunnitelmien pitäisi olla kohta valmiit.
Kokouksesta tulin kotiin, keitin kahvit ja kuuntelin uusia levyjä. Ilonan tultua teimme päivälliseksi punajuurifalafeleita, joiden taikinasta tuli tosin hieman löysää eikä niiden pyörittely palloiksi siis oikein olisi onnistunut. Lusikalla tehdyt violetit möykyt näyttivät minusta kivoilta leivoksilta, Ilonan mielestä kakkakikkareilta. Maku oli katsantokannasta riippumatta kuitenkin hyvä. Illalla olen lueskellut Tolkienin Sormuksen ritareita. Tolkien-haasteeni siis edistyy kovaa vauhtia, sillä Silmarillionin sain jo kahlattua läpi ja nyt olen tässä jo aika pitkällä. Kyllä lukeminen on sitten miellyttävää puuhaa!
Äsken tulin tietokoneelle kirjoittaakseni tämän postauksen. Ennen sitä eksyin kuitenkin pelaamaan Rohkean Suomen (lue: Elinkeinoelämän keskusliiton) pääministeripeliä, jossa tehdään poliittisia päätöksiä vuoteen 2030 asti ja yritetään saada Suomi kasvuun ja velkaa leikatuksi. Hieman tarkoitushakuiseltahan tuo vähemmän yllättäen vaikutti (esimerkiksi leikkaukset ja puolustusmäärärahojen kasvattaminen oli merkitty vihreillä korteilla, kun taas sosiaalipalvelujen parantaminen punaisella), mutta oli ihan hauska pikku peli. Sain lopulta kansalta tittelin pääministeri Kasvunen, vaikka kasvu oli kyllä aika maltillista. Pitäisikö tässä harkita alan vaihtoa?
