Joku aika sitten törmäsin jossain kysymykseen, jossa pyydettiin kuvailemaan täydellistä päivää. Millainen se olisi? Jäin miettimään asiaa, enkä päässyt kovin pitkälle. Ajattelen, että täydellinen päivä alkaisi heräämällä luonnollisesti, ilman herätyskelloa. Sen jälkeen tärkeää on hyvä aamiainen, jonka saa nauttia rauhassa. Tänään en saanut iloita itsekseen heräämisestä, mutta aamiaiselle otin aikaa aamupäivän puuhistani.

Olli aloitti taas ruisleipäprojektinsa, jonka tuotoksista nautin tietenkin suunnattomasti. Tämä ensimmäinen leipä oli jo ihan hyvä, vaikkakin kuoren kovuuden ja leivän tiiviyden vuoksi sen leikkaaminen käy pienestä käsitreenistä. Leivän päällä oleva violetinharmaa mössö on rosmariinilla, sitruunalla ja valkosipulilla maustettua mustapaputahnaa. Paputahnat ovat harvoin kovin kauniita, mutta seuraavalla kerralla käytän kyllä hieman aikaa papujen värin valintaan. Tämä ei tosiaan ole mikään esteettinen elämys. Minulle on suuri mysteeri, miten päällepäin mustista ja sisältä valkoisista pavuista voi tulla violettiin taittavaa mössöä!

Aamiaisen jälkeen otin vielä itselleni hetken aikaa ja toisen kupin teetä ja luin Jonathan Tropperin kirjaa One Last Thing Before I Go. Olen lukenut kirjailijalta aiemmin suomeksi Kuinka lähestyä leskimiestä ja Seitsemän sietämättömän pitkää päivää. Jos kaipaat lukuvinkkejä, suosittelen erityisesti tuota leskimiestä. Nyt luen kirjailijaa ensimmäistä kertaa englanniksi, ja hyvinhän se näinkin sujuu. Toisinaan on kiva pitää kielitaitoa yllä tällaisella mukavalla tavalla.

Rauhallisen aamiaisen jälkeen olo oli energinen ja toiveikas. Tästä tulee hyvä päivä – ja niin tulikin!