Pyöristä, kitaroista ja elämästä
Ostin noin kuukausi sitten uuden pyörän. Säilytän sitä eteisessämme.
Olen aikeissa hankkia uuden kitaran. Minulla on jo kolme.
Selityksiä seuraa.
Minulla on kaksi pyöräilyyn hyvin intohimoisesti suhtautuvaa ystävää. Kun vietämme aikaa kolmisin, olen suurimman osan ajasta täysin pihalla siitä, mistä he puhuvat. Pikku hiljaa kuitenkin olen altistunut niin paljon kyseisille keskusteluille, että olen omaksunut niiden sisällön myös itse. Ystäväni ovat kiinnostuneita pyöristä liikunta- ja urheiluvälineinä. Itse olen kiinnostunut pyörästä enemmänkin kulkuvälineenä, jolla liikkua vuoden ympäri. Minulla on myös auto, mutta kaupungissa sillä ei tee mitään. Autoa tarvitsee lähinnä käydessään jossain kauempana. Vai tarvitseeko?
Suurimpaan osaan paikoista, minne tavallisesti kuljen, pääsee myös julkisilla liikennevälineillä. Ja mikäli matkaa on jotakuinkin 20 kilometriä, voi sen taittaa helposti pyörälläkin. Lisäksi auto maksaa järjettömästi. Autoverot ovat sidottuja auton omistukseen eivätkä siihen, kuinka paljon kyseisiä kulkuneuvoja käyttää. Autovakuutusmaksut ovat minulle kaikkein korkeimmat, koska olen nuori mies, ja ilmeisesti liikennetöhöily on jollakin tavalla sidottu ihmisen ikään ja sukupuoleen. Tuntui hölmöltä maksaa auton seisottamisesta paikallaan. Niinpä päätin ostaa pyörän. Kysyin vinkkejä ystäviltäni ja sain suosituksia. Niihin en sen tarkemmin tässä puutu, mutta yhtä suositusta noudatettuani eteisessämme seisoo tällä hetkellä loistava pyörä.
Nyt mietitte: miksi eteisessä? Tämä aiheuttaa ainakin yleensä hämmennystä ja huvitusta. Ensinnäkin pyörien lukitsemiseen ei ole vieläkään mitään kauhean tolkullista systeemiä. Kaikkein toimivimmat lukot alkavat olla jo sen painoisia ja kokoisia, että ne haittaavat itse pyöräilyä. Ja vaikka pyörä olisikin lukittuna, se on aina altis kaikenlaiselle ilkivallalle. Noin tuhannen euron arvoista vehjettä ei tee oikein mieli jättää kaikkien kopeloitavaksi. Eihän kukaan pidä arvokkaita (vanhoja) autojakaan ulkosalla tallessa. Monet eivät edes aja arvokkailla autoilla, jos sää on huono. Toisekseen pyörän kuntoa tulee seurattua aika tarkasti, kun se on eteisessä. Suurin ongelma ihmisten pyörissä ei niinkään ole valmistusvaiheessa tuotettu huonous, vaan huollon laiminlyönti. Kolmanneksi on todettava, että onhan tuo nyt mageennäköinen.
Aloitin kitaransoiton teini-ikäisenä samasta syystä kuin kaikki muutkin tuolloin aloittavat – kitaransoittajat ovat viehättäviä ja kiinnostavia. Näin jälkikäteen voi todeta tuon olleen hyvä päätös. Ei niinkään viehätysvoiman kannalta (keikoilla olen saanut eniten suosiota basistina?!), vaan siksi, että kitaran (tai oikeastaan minkä tahansa instrumentin) soittaminen on aivan uskomattoman siistiä puuhaa. Vielä parempaa on jakaa tuo ilo muiden kanssa. Hieman vahingossa olen päätynyt tilanteeseen, jossa soitan säännöllisesti keikkailevassa yhtyeessä, vaikka soittotaitoni ovat edelleen hyvin rajalliset. Tuo vahinko on ollut satumainen onni, sillä yhtyeemme jäsenet ovat kerta kaikkiaan mainioita ihmisiä. Harva asia vetää vertoja sille, että keikalla soittaa ystävien kanssa taidokkaasti yhteen, ja yleisö sekoilee ja riemuitsee siitä.
No, tämä ei varsinaisesti vaatisi uutta kitaraa. Olen kuitenkin saavuttanut sellaisen pisteen, jossa haluan hankkia aidosti hyvän kitaran. Edellisenikin ovat ”ihan hyviä” mutta niissä on paljon puutteita. Lisäksi on muistettava, että kitaratkin ovat keskenään hyvin erilaisia, ja niitä käytetään eri tarkoituksiin. Ja onhan se taas myönnettävä, että kitaratkin ovat aivan älyttömän mageennäköisiä.
Sekä pyörä että kitara ovat melko suuria investointeja, jos haluaa ostaa hyvää laatua. Ja perinteisen sanonnan mukaanhan köyhän ei kannata ostaa halpaa. Näiden kahden kohdalla tuo väite on ehdottomasti paikallaan. Mikään ei tapa soitto- tai liikuntamotivaatiota yhtä tehokkaasti kuin huonot välineet. Toisekseen sekä pyörät että kitarat kuuluvat vielä sellaisten esineiden joukkoon, jotka tehdään kestämään käyttöä. Molemmat ostokset ovat käytössä ainakin kymmeniä vuosia, jolloin yksittäisen pyöräretken tai soittotuokion hinta jää naurettavan pieneksi. Samoinhan esimerkiksi pelikonsolien ja pelien hintoja pidetään suurina summina, mutta kyllähän niitä tulee sitten ostotapahtuman jälkeen hinkattuakin.
Tajusinpa tässä lopuksi, että oikeastaan sekä pyörän että kitaran hankkiminen liittyvät vahvasti myös ystäviini. Nyt uuden pyörän hankittuani minulla on yksi puheenaihe enemmän hyvien ystävieni kanssa. Kitara taas tulee tarpeeseen bändiystävieni kanssa soitellessa. Ylipäänsä molempien esineiden avulla pääsen käsiksi sellaisiin asioihin, joista pidän. Sellaiselle ei voi oikein laittaa hintaa. Tästähän tulikin täysin pyytämättä ja yllättäen varsinainen rakkaudentunnustus.