Sanottua, IV

– Mun mielestä sun kyllä poikaystävänä pitäis laittaa sun oma elämä paussille silloin, kun mulla on ongelmia!

Välillä olen kohtuuton nurisija. Joskus, kun jokin pieni ongelma tuskastuttaa ja hermostuttaa, muutun hirveäksi vihaiseksi angstikasaksi.

Eilen pudotin kännykkäni asfaltille. Se hajosi. Korjaus olisi ollut kallis, joten päätin ostaa uuden. Kaikki joskus uuden älypuhelimen saaneet tietävät, minkälaista säätämistä uuteen puhelimeen siirtyminen on. Miten SIM-kortin luukun saa auki, mikä olikaan Windows-tilin sähköpostiosoite, entäs salasana, miten siirrän yhteystiedot, miten onnistuu sähköpostien määrittäminen ja mitä tärkeitä sovelluksia tarvitsenkaan? Ja aina tulee jokin ongelma, kuten se, etteivät päivitykset lataannu tai puhelin hälyyttää jokaisesta Facebook-päivityksestä ja pää hajoaa piipitykseen.

Olen oikeasti joskus ihan saakelin kärsimätön ihminen. Kaiken pitäisi olla valmista nyt heti.

Eilisillan nurisin siis puhelimen ääressä. Kaipasin henkistä tukea ja apua jokaiseen asiaan, vaikka osasin kaiken itse ihan yhtä hyvin kuin Olli. Ja sitten ärsytti, ettei toisesta ollut mitään apua. Jossain vaiheessa hengitin kuitenkin syvään ja katsoin tilannetta uusin silmin. Huvitti, ja kiukku alkoi laantua. Silloin sanoin tuon virkkeen pilke silmäkulmassa, sillä niin itsekeskeinen draama queen en sentään ole, että oikeasti ajattelisin noin. Vaikka toisaalta ihanaahan se olisi, jos oma elämä olisi aina jotenkin toisten elämää tärkeämpää. Prinsessa ja hänen palvelijansa voisi olla hauska roolileikki, mutta se tuskin johtaisi kovin onnelliseen tai pitkäikäiseen parisuhteeseen.

Nyt tuskastelu on onneksi toistaiseksi takana. Minä ja uusi puhelimeni olemme tyytyväisiä toisiimme.