Sanottua, VIII

Äiti tuli kylään, toi mukanaan kimpun ruusuja ja paketin Doris-keksejä. Söimme tekemiäni munakoisopizzoja vuohenjuustolla ja jälkiruoaksi jäätelöä ja mansikoita.

– Niin te meette lauantaina käymään siellä mummilla?
– Joo, käydään ostamassa sen kanssa kesäkukkia parvekkeelle.
– Niinhän se menikin. Mekin kyllä Ollin kanssa kateltiin yks päivä tohon parvekkeelle jotain kesäkukkia, mutta ei sitten ostettu. Kun sit kun me mennään sinne Lappiinkin ja jos halutaan olla heinäkuussa mökillä enemmän, niin jonkun pitäis käydä niitä kastelemassa. Ja sit kun tohon meidän parvekkeelle paistaa koko ajan aurinko, niin niitä tarvii oikeesti kastella koko ajan. Se tuntuu jotekin kauheelta vastuulta!
– (Naurua.) No, jos sovitaan, että voit sitten hoitaa meillä kukkia, jos tuutte koiran vahdiks.
– Joo, se sopii. Oon muuten lukenu jo jotain 100 sivua kaunokirjallista teosta tän loman aikana.
– Ai jaa!
– Joo, ja sit viime yönä näin sellasta unta, missä meillä oli vauva, kun siinä kirjassa siis se mies saa sen ensimmäisen lapsen. Me oltiin tuotu se kotiin ja oli menny jo jonkin aikaa, kun tajuttiin, että sille pitää antaa joku nimi! Ja sit jätettiin se kotiin, kun lähdettiin kauppaan. Aamulla kun heräsin, niin mä mietin vieläkin sitä, et jos mulla nyt ois täällä vauva, ja mun pitäis käydä ihan nopeesti tossa lähikaupassa, kun se nukkuu, niin voisinko mä jättää sen tänne, vai olisko se heitteillejättö?
– Niin, no kyllä se yleensä on tapana, että ne lapset otetaan aina kaikkialle mukaan…
– (Naurua.) Joo joo, mut kauhee vaiva! Mieti nyt.
– Niin, totta.
– … Et onneks ei oo vauvaa. Kun jos en oo siitä parvekekasvistakaan valmis kantamaan vastuuta, niin mites sitten tää?

ja mä haluun, haluun kanssas tehä vauvoja, mut en vielä, ei