Siivoussunnuntai

Tänään heräillessäni ennen yhdeksää ihailin ensimmäiseksi auringonpaisteen seinälle luomaa kuviota. Ah, ihana sunnuntai! On mahtavaa herätä rauhassa omaan tahtiin, iloita pirteästä säästä ja punoa päivän suunnitelmia.

Aamiaispöytään päästessäni aloin kuitenkin puhista pääni sisällä: ”Onpa tähän pöydällekin kertynyt paljon roinaa… ja melkein kaikki vielä mun! En voi edes Ollille valittaa. Ja huh, onpa muuten likainen toi ikkuna. En ollutkaan huomannut.”

Menin laittamaan Kentin levyn soimaan taustamusiikiksi ja jatkoin aamupalaa ja lehden selailua: ”Vitsi, miten onkin pölyinen toi tv-taso, ja patterin allakin näkyi kauhea pölyvana. En ollutkaan huomannut.”

Palautin aamiaisastiat tiskipöydälle: ”Tossa tiskipöydällä on kauheasti astioita. Tiskikoneessa taitaa olla puhtaita. Miksi ei olla tyhjennetty sitä?! Raivostuttavaa, kun tässä on näin vähän tilaa! Ja toi tiskipöytäkin on täynnä pieniä tahroja. En ollutkaan huomannut.”

Menin vessaan: ”Ällöttävää, kun noista sähköhammasharjoista on valunut valkoista mönjää tuohon lasitasolle. Ärsyttävää, kun käsienpesuaineen pumppupullo ei toimi. Saiskohan sen ronkittua takaisin toimivaksi? Voi että, olispa mulla aina kiiltävä pesuallas… Miten se taas on noin pölyinen? En ollutkaan huomannut.”

HITSIN AURINGONPAISTE!

Sen sijaan, että olisin lähtenyt vaikkapa pulkkamäkeen nauttimaan laskiaissunnuntaista mahtavassa säässä, päätin siivota. Ensin pesin vessan ja laitoin pyykkikoneen päälle. Vaaleita ei ollutkaan ihan täyttä koneellista, joten heitin sekaan myös yöpaidan päältäni. Jatkoin pölyjen pyyhkimistä eteisestä ja olohuoneesta. Vasta pyyhkiessäni makuuhuoneen suurta peiliä hoksasin, että minulla on päälläni vain alushousut ja villasukat. Tämä tilanne kuvastaa hyvin suhtautumistani siivoamiseen: Siivoan juuri silloin, kun sille päälle satun, ja silloin siivoan niin vimmatusti, että ulkomaailma ja pienet sivuseikat, kuten vaatteet, saattavat unohtua. Heitin vähän lisää vaatetta niskaani ja jatkoin puuhia. Olli tarttui imuriin. Pian kämppä näyttikin jo ihan mukavalta ja verhoja saattoi raottaa enemmän. Tervetuloa sisään, aurinko! Nyt saa tulla!

Lounasta laittaessamme juttelin:
– Hei, mä pyyhin sen roiskeen nyt heti. Vois muuten yrittää elää niinku silleen, että aina pyyhkis heti, jos tulee jotain pientäkin murusta pöydälle tai muuta sotkua.
– Mm m, se ois kyllä hyvä, mutta…
– Ei tuu onnistuun meiltä?
– I didn’t say that.
– Jep, mut oot kyllä ihan oikeessa.

Tänään on vielä siistiä – tulkaa kylään!

ps. Sanokaa nyt joku muukin Ollille, että ei ole soveliasta asetella pehmoleluja tällaiseen asentoon!