Silmät auki!

Lempäälän ja Tampereen välissä juna kiitää aivan Sääksjärven rantaa. Tässä vaiheessa junassa mahdollisesti olevat turistit haukkovat henkeään. Jos he ovat osanneet varautua näkyyn, kamerat ovat valmiustilassa jo hyvissä ajoin. Ja kun järvimaisema sitten aukeaa ikkunasta – *räps räps räps*.

Luonnollisten junamatkadatailujen lisäksi minulla on pahana tapana kävelläkin joskus nenä kiinni puhelimessani. Havahduin yksi päivä tähän tapaani ja päätin avata pitkästä aikaa silmät. Tarkkailin ympäristöäni. Se ihana puutalo on vieläkin kaupan. Jos se vaan ei olisi niin karmeasti remontin tarpeessa sisältä ja jos minulla vain olisi rahaa… Työmatkan varrella on talo, jonka pihassa tepsuttelee kanoja ja ainakin yksi kukko. Jos menen kahdeksaksi töihin, saatan olla niin onnekas, että kuulen kukon kiekuvan. Ja Sääksjärven kohdalla ikkunasta tosiaankin näkyy järvi.

Se järvi on nähty jos ei miljoonia niin ainakin tuhansia tai kymmeniä tuhansia kertoja, mutta kivaltahan se näyttää, jos malttaa katsoa.