Suomi kuntoon, Suomi kuntoon

Sunnuntain vaaleista on varmaankin sanottu jo paljon ja kaikkea olennaista, mutta jaan vielä vähän omia haja-ajatuksiani viikonlopun tuloksista. Päällimmäisenä tuntemuksena on ristiriitainen hämmennys. Aina välillä havahdun vaalitulokseen ja masennun. Kuitenkaan olo ei ole niin paha kuin neljä vuotta sitten. Eteenpäin on siis menty! Muutamia yksittäisiä valittuja ja poispudonneita edustajia lukuunottamatta kokonaisuus oli kuitenkin pettymys. Koska jokaisella pilvellä kuulemani mukaan pitäisi kuitenkin olla jonkinmoinen kultareunus, luettelen tässä mahdollisia hyviä seuraamuksia vaalituloksesta:

• Vaali-ilta on aina mukava herätys todellisuuteen. Kaupunkilaisen opiskelijan kupla puhkeaa sopivasti, kun keskusta ja perussuomalaiset dominoivat.
• Jos hallituspohja on keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus (+ kd), niin kuin tällä hetkellä ehkä sopivimmalta kuulostaisi, hallituksen voisi kuvitella pystyvän tekemään jonkinlaisia johdonmukaisia ja yhtenäisiä päätöksiä. Päätösten hyvyys on sitten asia erikseen: ainakin ympäristö- ja opiskeluasiat saattavat olla ensimmäisinä liipaisimella.
• Keskustan ja perussuomalaisten todelliset mielipiteet ja toimintatavat päästään näkemään ja punnitsemaan. Vaalien allahan Juha Sipilä ei sanonut oikein mitään; Soini taas ei ole sanonut metaforiensa takaa mitään todellista viimeiseen viiteen vuoteen.
• Kun perussuomalaiset asetetaan hallitusvastuuseen, nähdään, onnistuuko puolue saamaan siellä mitään aikaan. Ja jos ei, ensi vaaleissa jytkytettäneen vähemmän.
• Hallitus ja oppositio eroavat toisistaan riittävästi hedelmällisen oppositiopolitiikan syntymiseen. Viime kaudella tämäkin jäi vähän läpsyttelyksi: Soini teki jo uutta välikysymystä, kun edellistä ei oltu edes käsitelty.
• Suomi kuntoon on niin sekopäinen biisi, että sen kuulemisen jälkeen ei voi olla kovin kiukkuinen.

Tai sitten kaikki menee päin helvettiä. Hyvää viikonjatkoa!