Tag: minä

Istun bussissa matkalla ”Vorssan kautta Turkuun”. Ensimmäiset kymmenen minuuttia kuuntelin musiikkia ja annoin ajatusten levätä. Matkalla ajatus kuitenkin helposti kulkee möllöttämisen sijaan. Bussi- ja junamatkalla mieli pysyy vielä vauhdissa mukana. Se alkaa rullailla kilometri ja minuutti kerrallaan eteenpäin. Mietin ihmisenä, opettajana, puolisona ja ystävänä kasvamista. Mitä olen, mitä haluan olla ja mihin vertaan itseäni? Jätän […]

Aamupalan syötyäni suuntasin yliopistolle ja kävin juttelemassa lyhyesti opinnoistani. Ilokseni sain kuulla, että minun ei tarvitse suorittaa maisterintutkintooni enää sivuaineopintoja, sillä voin lukea sinne jotain ajat sitten suorittamaani sälää. Jee! Yliopistopyörähdyksen jälkeen suuntasin Tampere City Centeriin elikkäs noin niin kuin keskustaan. Kävin levykaupassa, koska veljelleni joululahjaksi tilaamani levy ei sitten koskaan saapunutkaan. Ensin CDON.com sanoi […]

Olen tainnut mainita täällä blogissa ainakin kerran aiemmin, että olen toisinaan vähän pelokas. Osittain syytän vilkasta mielikuvitustani. Kun saan päähäni, että nurkan takana saattaisi olla joku, sydämeni alkaa hakata ja rationaalinen ajattelu kaikkoaa kauhun tieltä. Tiedän kyllä, että on harvinaista joutua minkään rikoksen uhriksi. Tiedän kyllä, että suurin osa ihmisistä tahtoo varmasti toisille hyvää. Mutta […]

Ajattelin tässä postauksessa vähän päivittää tilannettani joidenkin sellaisten projektien osalta, joita olen täällä blogissa aiemmin sanonut laittaneeni alulle. Kyseessä ei siis hämyotsikosta huolimatta ole päivittely asioiden huonosta tilasta, vaan enemmänkin päinvastoin! Muutama päivä sitten ilmoitin aloittaneeni jälleen ruisjuurisekoiluni. Nyt olen tehnyt pari ruisleipää, joista ensimmäiselle kävi aika lailla samoin kuin monta kertaa aikaisemminkin. Se ei […]

Toimituksen blogissa heitettiin ilmoille haaste, josta en voinut kieltäytyä: Jaa ote teini-iän päiväkirjamerkinnästäsi. Lähdin heti hakemaan verkkokellarista vanhoja kovakantisia vihkojani. Löysin kolme. Yhteen olin kirjoittanut arvosteluineen ylös kaikki lukemani kirjat noin viiden vuoden ajalta. Lukaisin muistikirjan läpi ja hymyilin vinosti muutamalle kommentille (Seitsemän veljestä: Aluks olin ihan, että ääh joku Seitsemän veljestä, mutta kun luin, […]

Olen mielenkiinnolla seurannut Ollin edellisestä kielikeskustelua koskevasta postauksesta seurannutta keskustelua, vaikka kommentointi onkin osittain lähtenyt elämään vähän omaa elämäänsä sivuraiteille. Täytyy myöntää, että yllätyin siitä, kuinka suuria tunteita ja fiksua (ja pöljää) argumentointia aihe herättää puolin ja toisin. Olen ehkä elänyt jossain sellaisessa todellisuudessa, jossa kiivaita mielipiteitä herättävät ihan toisenlaiset asiat. Kommentointi on kuitenkin pysynyt […]

Nyt alkaa pikkuhiljaa riittää tämä kotona nyhvääminen! Tämä on kolmas päivä, jonka olen sairastanut ihan täysin kotona pääasiassa sängyssä ja sohvalla loikoillen. Okei, tänään kävin viemässä roskat, mutta sitä ei vielä lasketa kovin kummoiseksi tekemiseksi. Olen lukenut melkein kokonaan joululahjaksi saamani dekkarin, pelannut kännykällä kissapeliä ja tänään alkuiltapäivästä havahduin siihen, että olen ollut yöpuku päällä […]

Uudenvuoden kunniaksi myös me lupailemme kaikenlaista. Minä lupaan seuraavaa: valmistua kasvatustieteen kandidaatiksi, kahvakuulata kerran viikossa ja tehdä useammin crème brûléeta. Olli lupaa: valmistua filosofian maisteriksi, huolehtia selän hyvinvoinnista jumppaamalla säännöllisemmin ja lopettaa Aku Ankan tilauksen. Yhdessä lupaamme: mennä kesällä vaeltamaan Urho Kekkosen kansallispuistoon, valmistaa vähintään yhtä uutta ruokalajia kuukaudessa ja räplätä vähemmän puhelinta silloin, kun […]

Vuosi on päättymäisillään. Katseet käännetään tulevaan, mutta vielä sitä ennen on aika palata kuluneeseen vuoteen. Päivät, viikot ja kuukaudet vyöryvät usein nopeasti ohi samanlaisena mössönä, vaikka jokainen hetki tietysti onkin erilainen. Todellisuudessa muistan kuluneesta vuodesta hyvin vähän mitään tiettyjä päiviä. Muistan hetkiä, tapahtumia ja tunteita. Minä, Ilona, ja sinä, tämän blogin lukija, emme ehkä ole […]

Vietän tämän vuoden yliopisto-opinnot lähes kokonaan kahden ihmisen kanssa. He molemmat ovat ihania, hyviä ystäviäni, mutta yksi vika heissä molemmissa on: He ovat hirveän nirsoja ruokailijoita. Kasike ei saa osua salaattiin, kaikki vedessä kasvanut on pahaa, lämpimiä kasviksia ei kertakaikkiaan voi syödä, hyi suolakurkku… Minä koen olevani melkoisen avoin kaikelle ruoalle ja siksi joskus sorrunkin […]