Vappujuhlien jälkeisenä aamuna
Heräsin aamulla ja muistelin edellistä iltaa: keskusteluja Temptation islandista, Hämeenkadun elävöittämiskokeilusta, parisuhteiden alkamisesta, parvekkeen sisustamisesta ja parhaasta munkkirinkilän muotoilutavasta. Kello oli vasta seitsemän ja minua väsytti ja hymyilytti. Käänsin varovasti kylkeä ja jatkoin vielä unia parin tunnin ajan. Kun nousin, tein pienen tilannekatsauksen olohuoneessa.
Terkkuja oli jätetty, samoin kuin herkkujakin, mutta ne siivosimme osittain jo yöllä pois. Olli tosin taisi olla ahkerampi siivooja minun mussuttaessa foccacciaa yöpalana. Roskat olivat roskiksessa ja pullot keräyssäkissään. Lattiallakin oli murusia hyvin kohtuudella. Pahin pelkoni eli punaviinin kaatuminen matolle ei ollut toteutunut.
Kutsuimme kavereita vapunviettoon meidän luoksemme alunperin itsekkäistä ja laiskoista syistä. Halusimme nimittäin viettää vappua mielellään yhdessä, mutta kuitenkin omien ja yhteisten kavereidenkin kanssa. Juhlintaan ei meinaa jäädä aikaa, jos koko ajan täytyy stressata ja järjestellä, kenen luona käy seuraavaksi piipahtamassa, että ehtii tavata kaikkia. Lisäksi halusimme juhlia vappua sisällä, sillä vaikka koko illan kestävä piknikillä hytiseminen on ihan hauskaa omalla tavallaan, arvostan nykyään suuresti mahdollisuutta päästä helposti pissalle ja kykyä tuntea varpaani.
Tämä porukalla juhliminen on kyllä ollut antoisaa monellakin tavalla. Sekalaisessa porukassa on syntynyt ja vahvistunut erilaisia ihmissuhteita. Kaksi kaveriamme tutustuivat aikoinaan meillä vappuna ja asuvat nyt onnellisesti yhdessä pariskuntana. Olemme myös tutustuneet paremmin toistemme opiskelukavereihin ja heidän kumppaneihinsa.
Tänä vappuna meitä juhlistajia oli laskujemme mukaan 26, mikä on jo melko paljon 50 neliömetrin kokoiseen asuntoomme, mutta sopu antoi jälleen sijaa, eikä kenenkään tarvinnut ruokailla esim. eteisessä tai vessassa istuen. Olimme itse valmistaneet foccacciaa, omenakakkua, suklaakeksejä ja kasvisvartaita. Epäilyksistäni huolimatta kokkailut olivat jopa liialliset, sillä yksi jos toinenkin vieras astui ovesta sisään milloin kasvispiirakan, milloin munkkipussin kanssa. Loppuillasta tuputimme ihmisille varmaan rasittavuuteen saakka herkkuja, mutta silti niitä jäi paljon yli.
Siksipä aamulla ei tarvinnut tällä kertaa syödä perinteistä kaurapuuroa tai rahkaa, vaan lautaselle sai kasata läjän herkkuja kuin buffetissa.
Meillä on kyllä ihania ystäviä! Vaikka tänä vuonna vappujärjestelyjä varjostivat kiire ja muutama murhe, ne unohtuivat tyystin, kun ympärillä oli paljon nauravia ihmisiä. Tämä perinne pääsee jälleen jatkokaudelle.