Lontoo on kylmä kaupunki

Muutama päivä ennen muuttoa katsoimme sääennusteesta, että Lontoossa on 25 astetta lämmintä. Sehän passaa! Vähän pitempi syksy kuin Helsingissä, lauha talvi, ei tarvita talvitakkia ennen kuin jouluna (sen voi siis hyvin jättää pois täpötäysistä matkalaukuista).

Niin varmaan.

Täällä ensimmäisenä kolmena viikkona olen palellut enemmän kuin viime talvena Helsingissä yhteensä. Mukana on pari välikausitakkia, joita en ollut Helsingissä vielä juurikaan ehtinyt tarvita. Kiedon ne tiukemmin ympärille ja ostan hädissäni Primarkista paksun villatakin, jota sitten käytänkin joka päivä. Ulkona on kylmänkosteaa ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä sateista, ja sisällä yksinkertaiset ikkunat eivät mahda mitään hiipivälle koleudelle. Istun töissä kaulaliina ja liian ohut takki päällä. Ikävissäni ajattelen lämmintä karvavuorista takkia, joka lepää lapsuudenkodin varastossa ikeakassissa.

En tiedä, johtuuko kylmyys uudenlaisesta ilmanalasta, vääristä ennakko-odotuksista vai puutteellisesta valmistautumisesta. Moni muu kävelee kaduilla ilman päällystakkia, joku amerikkalaisturisti teepaidassa. Me suomalaiset olemme kietoutuneet kaulahuiviin, pipoon ja lapasiin. Iltaisin lämmitän varpaita uhrautuvan miehen polvitaipeissa.

Ehkä kyseessä on ääneen lausumattomasta koti-ikävästä ja vierauden tunteesta johtuva sisäinen kylmyys. Tai ehkä se, että koskaan ei tule kunnolla lämmin, kun sekä sisällä että ulkona on kylmä ja täällä ei – voi voi! – ole saunaakaan saatavilla. Palelu kumuloituu sisuksiin eikä pääse loppumaan.

Jostain psykologisesta on nimittäin oltava kyse. Sääraportti viime viikoilta ilmoittaa, että päivän ylin lämpötila Lontoossa on vaihdellut 15-19 asteen välillä. Suomessahan se on jo helle! Alan hiljalleen epäillä todellisuudentajuani.