Oma itsensä

Kuinka olla oma itsensä? Mitä se edes tarkoittaa? Kuka määrittelee milloin olen oma itseni? Silloin kun olen samaa mieltä kuin muut, hyvällä tuulella vai kun huudan ääneen omat mielipiteeni? Voinko olla oma itseni näyttämättä omia heikkouksiani ja pitämällä suojamuuria ympärilläni? Pelottavan isoja kysymyksiä..

Olen aina ollut perus luonteeltani kiltti ja muut huomioon ottava. Oikeastaan aina olen ajatellut muita ennen kuin itseäni.(Muistan tilanteen vuonna 2000, Suomessa oli presidentinvaalit ja itse olin päiväkodissa, eskarissa. Meidän päiväkodissa hoitajat päättivät järjestää leikkimieliset presidentinvaalit, johon halukkaat lapset saivat osallistua ehdolle. Olin sellaisessa ryhmässä missä oli niin pienempiä päiväkotilapsia sekä meitä eskarilaisia. Pienemmiltä lapsilta kysyttiin ensin ketkä haluavat osallistua ja kaikki(!!) innoissaan suostuivat.Sitten hoitajat tulivat kysymään meiltä isommilta ja meistä suostui vain pari, joihin itse en kuulunut. Hoitajille se oli ok, ketään ei ollut tarkoitus pakottaa leikkiin. Hoitajat menivät pienempien lasten puolelle ja yhtäkkiä tulevat takaisin. Sillä kaikki nuoremmat lapset olivat peruneet osallistumisensa, koska minä en ollut osallistunut. En olisi millään halunnut osallistua, koska en ole koskaan tykännyt olla huomion keskipisteenä. Sanoinkin monta kertaa ei, mutta lopulta suostuin, koska halusin, että pienemmätkin lapset saavat osallistua. Ja niinhän siinä kävi, että kaikki lapset ryhmästä osallistuivat ehdolle, ja minä sain kuin sainkin ylivoimaisesti eniten ääniä.)

Eli olen aina laittanut muut minun itseni edelle. Haluan, että muilla on parempi mieli ja hyvä olla laittaen omat tunteeni sivummalle. Olen miettinyt, kärsinkö kiltin tai reippaan tytön syndroomasta. Minulle on aina ollut kova paikka näyttää oma heikkouteni ja olla haavottuvainen toisten edessä. Pelkään ettei kukaan pidä minusta, jos en olekkaan se iloinen tyttö, joka löytää joka asiasta jotain positiivista. Tai heidän suhtautuminen minuun muuttuu, jos kerron mitä minulle oikeasti kuuluu. En tiedä mistä pelko johtuu, sillä minulla on hyvä tukiverkosto, joille voin puhua asioista ja tiedän heidän rakastavan minua super paljon. Pelkään kuitenkin.. ja mitä jos myönnän pelkoni, ovatko ihmiset minun kanssa oikeasti vai vain koska heidän pitää olla?

Tiedän, jotta voin olla oma itseni, minun tulee näyttää kaikki tunteeni. Kukaan meistä ei ole robotti, joka olisi aina vain yhtä asiaa/tunnetta. Olemme kokonaisuuksia. Kukaan ei ole pelkästään aina iloinen, onnellinen, hyvällä tuulella ja tekee elämässään ratkaisuja. Eikä kukaan myöskään ole aina surullinen, vihainen, itkuinen eikä tee aina vääriä ratkaisuja. Elämämme koostuu niin monista asioista, joihin tietysti vaikuttaa ratkaisumme ja suhtautumisemme. Mutta elämä ei ole kokonaan pilalla, jos näyttää oikeat tunteet. Silti se on helpommin sanottu kuin tehty..

<3:llä N