Ärripurri tuli kylään

Tiedättekö sen tunteen kun samaan aikaan tekisi mieli huutaa, raivota, itkeä, syödä kilo suklaata ja mennä peiton alle piiloon? Ja nämä kaikki yhtäkkiä ja tunne nousee nollasta sataan alle sekunnissa. Viime aikoina mulla on ollut semmonen tunne (liian) usein. Pinna on palanut heti ja olen istunut korkealla mökömököpuussa. Ja tietysti kun kysytään ”onko kaikki hyvin” niin tietysti tiuskaan, että ”no on!” Toisaalta en edes valehtele, kun sanon noin, koska aina en edes tiedä kiukutteluni syytä. Se voi olla tänään tuo, sitten nuo ja huomenna joku ihan päin vastainen (ja ei, ei ole se aika kuusta). Onkohan nämä helteet saanut pääni sekaisin?

Olenkin varmaan joskus kirjoittanut täällä, että olen hyvin positiivinen ja iloinen ihminen. Useimmiten aina hymy huulilla ja nauran. Olen hyvin tarkka siitä miten ilmaisen mielipiteeni, jotta en loukkaa ketään. Minun on vaikea hyväksyä huono tuulisuuttani ja äksyilyäni. Se ei sovi minulle, eikä kuulu siihen millainen olen, vaikka se on vain inhimillistä, minullakin on oikeus huonoihin päiviin ja pahaan mieleen. En silti tykkää siitä ja se ärsyttää minua. Tästä on kovaa vauhtia tulossa kierre; minua ärsyttää joku, joudun korkealle mökömököpuuhun, sitten ärsyttää kun olen siellä, enkä tiedä syytä siellä oloon ja samalla joudun kokoajan vain korkeammalle puuhuun..

Nytkin hieman ärsyttää..

Ideoita ärripurrin karkoitukseen otetaan vastaan !! Onneksi loma jo kolkuttelee kovaa oven takana ja siihen on enää kolme päivää!!

Ärripurrittomia päiviä teille <3 ByN