Kuulumiset

Moikka!:) Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi. Paljon on ehtinyt tapahtua ja ajattelinkin hieman avata tähän tämän syksyn kulkua.

Voin ihan rehellisesti myöntää, että tämä syksy on ollut yksi rankimmista syksyistä lähivuosien aikana. Siihen on mahtunut paljon töitä, opiskelua, kouluun hakemista, uusi parisuhde, tiukka rahatilanne. Lisänä vielä pimenevät illat, sateiset päivät ja putoavat värikkäät lehdet. Kaikki samaan aikaan ja musta tuntuu etten jaksa enempää. Oon aina tykännyt tosi paljon syksystä. Sen värikkäistä lehdistä ja viilenevistä ilmoista, kun saa polttaa kynttilöitä, pukea villasukat jalkaan ja paksut neuleet päälle ja käpertyä viltin alle lukemaan tai kirjoittamaan. Kaamos ei ole oikeastaan koskaan iskenyt muhun, tai jos on niin vasta silloin kun lehdet on pudonnut puusta jo aikoja sitten, on super pimeää eikä lunta meinaa tulla, ei sitten millään. Tänä vuonna kaamos soitti ovikelloa jo elokuussa. Olin silloin lomalla, ja taisi lomamoodi jäädä liian pahasti päälle, koska motivaatio katosi sen siliän tiän.

Älkää käsittäkö väärin, kaikki on hyvin ja onhan se inhimillistä olla joskus väsyneempi eikä aina niin super positiivinen. Mulla on elämässä kaikki tosi hyvin, rakastan mun poikaystävää enemmän kuin mitään, mutta onhan se totta, että kun uuden ihmisen kanssa harjoitellaan yhteiselämään niin siinä menee hetki ennen kuin kaikki loksahtaa paikoilleen. Meillä on kyllä kaikki mennyt paremmin kuin hyvin, mutta stressihirviö kuin olen niin stressaan myös tästä. Taino parempi sana on ehkä jännitän tai olen niin innoissani, tai en edes tiedä mitä sanaa haen. Hyvältä se kuitenkin tuntuu 😀

Pidän myös tosi paljon mun työstä ja haluan opiskella/lukea lisää, mutta tuntuu, että olen jotenkin liian ylikuormittuneessa tilassa. Tänä syksynä kokeilin myös onneani koulun suhteen, se meni kuitenkin ihan pipariksi. Hain Metropolian ammattikorkeakouluun Toimintaterapeutiksi, muttamutta tänä vuonna ei napannut. Aluksi harmitti niiiiiiiiin paljon kun vaan voikaan harmittaa. Kiukuttelin yhden illan, nukuin hyvät yöunet ja tajusin, että näin on parempi. Oon tällähetkellä niin väsynyt, ettei rehellisesti sanottuna rahkeet olisi riittäneet vielä täyspäiväiseen opiskeluun. Ajastuskin siitä tuotti enemmän stressiä kuin intoa. Toimintaterapeutiksi opiskelu on kuitenkin mun pitkäaikainen unelmani, ja sen aika tulee vielä joskus, siitä olen varma 🙂

Vaikka vielä ei lumi ole satanut maahan(vaikka jossain päin Suomea sekin on jo tapahtunut) alkaa tunnelin päässä näkyä valoa 🙂

Vaikuttaako syksy suhun jollain tavalla?

Kivaa loppu syksyä ja lumen odotusta myös sinne! <3:llä N