Minä olen…

Heipähei!! 🙂

Vaikka kirjoittelenkin etupäässä itselleni, niin ajattelin silti hieman kertoa kuka täällä kirjoittelee. Olen hyvin tarkka mitä kerron itsestäni muille ihmisille ja samaan aikaan olen hyvin avoin ja puhelias. Päädyin miettimään sanoja mitkä kuvaavat minua ja toivon, että minut tuntevat ihmiset käyttävät samoja sanoja.

Olen nainen, joka elää sydämellä ja tunteella. Olen nopea oppimaan uusia asioita, mutta silti teen virheitä, niin kuin me kaikki. Joskus toistan samoja virheitä ja kiroan, kun en ottanut opikseni niistä ensimmäisellä kerralla. Vihaan kiroilemista ylikaiken(!) ja pahan puhumista. Olen hyvin kiltti. Yleensä luokittelen sen positiiviseksi asiaksi, sillä pyrin siihen, etten puhu kenestäkään selän takana asioita, mitä en pystyisi heille kasvotusten sanomaan.Yritän parhaani, etten loukkaa kenenkään tunteita vaikka kerronkin omat mielipiteeni. Toisinaan kiltteys on huono asia, kuten vaikka riitatilanteissa en osaa olla vihainen, sillä en halua loukata ketään ja asiat kääntyvät niinpäin, että olen se joka pyytää anteeksi.

Olen tytär, sisko ja ystävä. Olen nainen, joka on sosiaalinen. Mietin pitkään kirjoitanko tuohon perään sanan erakko, sillä vaikka kuinka viihdyn ihmisten kanssa, niin minussa silti on se puoli, joka haluaa olla yksin. Välillä tarvitsen omaa tilaa ja hetken päästä kaipaankin taass ihmisiä ympärilleni. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on niin paljon läheisiä ihmisiä ympärilleni joiden kanssa saan olla täysin oma itseni. Sosiaalinen erakko, joka viihtyy yksin hyvä kirja kädessään ja hetken päästä nauraa kovaan ääneen ison porukan keskellä.

Olen herkkä. Liikutun todella helposti. Olen se joka itkee aina elokuvia ja telkkaria katsoessaan, kuullessaan jonkun kohteliaisuuden, nähdessään suloisen vauvan tai koiranpennun. Onneksi sen tasapainona nauran paljon. Kuljen hymyhuulilla oikeastaan aina 🙂 Osaan löytää elämästä pienet ilot ja ajattelen asioista positiivisesti. Ei varmaan ole päivää, josta en löydä jotain positiivista asiaa.

Olen pienen kaupungin tyttö, joka nauttii luonnossa olemisesta, rauhoittumisesta ja varsinkin järvimaiseman katselusta. Olen hieman kaupunkilaistunut. Tarvitsen mahdollisuuden päästä kaupungille, teattereihin ja elokuviin. Olen autoriippuvainen, vaikka työmatkani on lyhyt ja muutenkin kaupungissa(vaikka en ihan keskustassa asukkaan) kulkuyhteydet ovat hyvät ja välimatkat lyhyet, kuljen silti suurimman osan matkoista omalla autolla.

Olen työnarkomaani. Rakastan tehdä töitä. Olen urheilullinen. Minulla ei ole pitkään urheiluhistoriaa, mutta silti olen liikkunut aina paljon. Pienellä paikkakunnalla kulkuyhteydet ovat huonot, eivätkä vanhemmat aina kuljettaneet, joten piti kävellä tai pyöräillä. Olen tykännyt tehdä ja mennä paljon. Nykyään harrastan kuntosalilla ja eri ryhmäliikuntatunneilla käyntiä, lenkkeilyä, kesällä paljon uimista ja pyöräilyä.

Lisäksi olen parisuhteessa, olen rakastunut ja olen onnellinen <3:llä N

Suhteet Oma elämä

Oma itsensä

Kuinka olla oma itsensä? Mitä se edes tarkoittaa? Kuka määrittelee milloin olen oma itseni? Silloin kun olen samaa mieltä kuin muut, hyvällä tuulella vai kun huudan ääneen omat mielipiteeni? Voinko olla oma itseni näyttämättä omia heikkouksiani ja pitämällä suojamuuria ympärilläni? Pelottavan isoja kysymyksiä..

Olen aina ollut perus luonteeltani kiltti ja muut huomioon ottava. Oikeastaan aina olen ajatellut muita ennen kuin itseäni.(Muistan tilanteen vuonna 2000, Suomessa oli presidentinvaalit ja itse olin päiväkodissa, eskarissa. Meidän päiväkodissa hoitajat päättivät järjestää leikkimieliset presidentinvaalit, johon halukkaat lapset saivat osallistua ehdolle. Olin sellaisessa ryhmässä missä oli niin pienempiä päiväkotilapsia sekä meitä eskarilaisia. Pienemmiltä lapsilta kysyttiin ensin ketkä haluavat osallistua ja kaikki(!!) innoissaan suostuivat.Sitten hoitajat tulivat kysymään meiltä isommilta ja meistä suostui vain pari, joihin itse en kuulunut. Hoitajille se oli ok, ketään ei ollut tarkoitus pakottaa leikkiin. Hoitajat menivät pienempien lasten puolelle ja yhtäkkiä tulevat takaisin. Sillä kaikki nuoremmat lapset olivat peruneet osallistumisensa, koska minä en ollut osallistunut. En olisi millään halunnut osallistua, koska en ole koskaan tykännyt olla huomion keskipisteenä. Sanoinkin monta kertaa ei, mutta lopulta suostuin, koska halusin, että pienemmätkin lapset saavat osallistua. Ja niinhän siinä kävi, että kaikki lapset ryhmästä osallistuivat ehdolle, ja minä sain kuin sainkin ylivoimaisesti eniten ääniä.)

Eli olen aina laittanut muut minun itseni edelle. Haluan, että muilla on parempi mieli ja hyvä olla laittaen omat tunteeni sivummalle. Olen miettinyt, kärsinkö kiltin tai reippaan tytön syndroomasta. Minulle on aina ollut kova paikka näyttää oma heikkouteni ja olla haavottuvainen toisten edessä. Pelkään ettei kukaan pidä minusta, jos en olekkaan se iloinen tyttö, joka löytää joka asiasta jotain positiivista. Tai heidän suhtautuminen minuun muuttuu, jos kerron mitä minulle oikeasti kuuluu. En tiedä mistä pelko johtuu, sillä minulla on hyvä tukiverkosto, joille voin puhua asioista ja tiedän heidän rakastavan minua super paljon. Pelkään kuitenkin.. ja mitä jos myönnän pelkoni, ovatko ihmiset minun kanssa oikeasti vai vain koska heidän pitää olla?

Tiedän, jotta voin olla oma itseni, minun tulee näyttää kaikki tunteeni. Kukaan meistä ei ole robotti, joka olisi aina vain yhtä asiaa/tunnetta. Olemme kokonaisuuksia. Kukaan ei ole pelkästään aina iloinen, onnellinen, hyvällä tuulella ja tekee elämässään ratkaisuja. Eikä kukaan myöskään ole aina surullinen, vihainen, itkuinen eikä tee aina vääriä ratkaisuja. Elämämme koostuu niin monista asioista, joihin tietysti vaikuttaa ratkaisumme ja suhtautumisemme. Mutta elämä ei ole kokonaan pilalla, jos näyttää oikeat tunteet. Silti se on helpommin sanottu kuin tehty..

<3:llä N

 

Suhteet Oma elämä