Rakastan joulua. Ja erityisesti tykkään lahjojen saamisesta. Näihin vuosiin on kertynyt jo useampi joulu. Ja iso kasa saatuja lahjoja. Pehmeitä ja kovia. Toivottuja ja ei-toivottuja. Vaatteita ja leluja. Kirjoja ja lakanoita. Ihania, yllättäviä, riemastuttavia ja käytännöllisiä.

Lahjoista kun puhutaan, niin itseäni miellyttää erityisesti itsetehdyt lahjat. Itsetehdyissä lahjoissa on jotakin erityistä tunnelmaa. Se, että joku tekee minulle jotakin ihan itse, omin pikku kätösin, on minusta hirmu hienoa. Ajatella, että joku pontentiaalisesti ajattelee minua koko sen ajan, kun vääntää sukkaa! Ajattelee! Minua! Lämmöllä! Siinä saa olla tovin, jos toisenkin toisen ajatuksissa(nenä kutiaa).

Eikä lahjan aina tarvitse maksaa ollakseen hauska ja mieleenpainuva. Nuorempi isosiskoni oli Vanhemman tyttärensä kanssa koonnut pari vuotta sitten minulle ja Vanhemmalle isosiskolleni lahjan nimeltä Ilmaista iloa Tampereelta. Lahja oli kenkälaatikollinen vuoden aikana kertyneitä ilmaisnäytteitä! Voin vakuuttaa, että tämä lahja ei unohdu koskaan 😀

Isälläni oli aikanaan tapana ostaa meille sisaruksille ihan itse jokin lahja. Ensimmäisenä jouluna saimme jokainen kolme pakettia valkoisia kirjekuoria. Isä oli kymmenellä markalla saanut kymmenen pakettia ja kätevästi tästä jäi itsellekin yksi paketti! Isältä on peräisin niin jauhesammutin kuin vihannesleikkurikin. Isän itse ostama lahja oli joulun odotetuin! Isä, jos luet, niin tämän tavan voisi elvyttää! Vaikka niillä kirjekuorilla! Niitä kun aina tarvitaan.

Joka joulu toivon uutta yöpaitaa ja kirjaa. Pari joulua sitten puhuin miehelleni Laura Gustafssonin kirjasta Huorasatu. Hänen vakaana aikomuksena oli hankkia kyseinen kirja minulle, mutta ostaessaan sitä, ei enää muistanut sen nimeä. Hän muisti vain, että kirjan otsikossa oli joku ruma sama. Ja lahjapaketista paljastui Suuri suomalainen vitutuskirja. Melkein meni oikein. Jos ei muuta, niin joulun parhaat naurut kyseinen lahja tarjosi. Kuitenkin haluan antaa muistutuksen sanan kaikille täsmäostolahjoja pohtiville: Kirjoittakaa lahjan nimi muistiin. Ja jos ette ole täysin varmoja, älkää ostako.

Tänä vuonna en ole pyytänyt juuri mitään (kirjankin taidan ostaa tällä kertaa varmuuden vuoksi ihan itse). Isomman isosiskoni Vanhin tytär on sanonut hienosti: Haluan joululahjaksi sen, mitä muut haluavat minulle antaa. Kaunis ajatus. Voisin itsekin alkaa käyttää tätä lausetta (paitsi jos se lahja on kirja Toiseksi eniten vituttaa kaikki niin älkää vaivautuko).

Joulumieltä ja ihanaa lahjojen hankintaa kaikille! Vielä on monta päivää aikaa, ei ressiä 🙂