Lääkettä kyynisyyteen

Heippa ja terveiset Saksasta,

Tiedätkö kun elämässä aina tapahtuu ja sattuu ja vaikka mieli säilyisi miten virkeänä ja pirteänä niin sitä tulee vähän epäluuloiseksi. Tai ainakin kuvittelee tietävänsä hiukan paremmin kuin kaikki muut, miten tämä maailma pyörii.

Sillä tavalla selviytyy – lokeroimalla ja poteroitumalla. Suoraan menemällä ja omia päämääriä ja tavoitteita kirkastamalla. Suoraan meneminen on kaikista helpointa silloin, kun laittaa nätisti toiset ihmiset tiettyihin muotteihin ja siten tekee heistä ymmärrettäviä. On hyviä ja pahoja, kauniita ja komeita, epäonnistuneita, pyrkyreitä, viisaita ja hölmöjä.

Mutta kun kiire hetkeksi helpottaa ja päätyy lehmiä ympäröiville kukkuloille kielitaidottomana, muistaa taas jotakin: Menestyminen on elämässä toissijaista, paitsi jos sitä mitataan lämpöisten hymyjen määrässä.

Pienen maalaiskylän idyllin voisi siis nähdäkin lääkkeenä kyynisyyteen. Kyynisyyden takia niin monet hyvät asiat sivuutetaan.Sellaiset asiat, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.

Lääkkeenä kyynisyyttä vastaan toimii uskoakseni myös:

• Puutarhanhoito. Haaveilen päivittäin omasta puutarhasta. Siitä tulee sopivan sekainen, täyteläinen ja värikäs. Sellainen, jossa kasvit ja vihannekset kasvavat ja kaikilla on hyvä olla. Tällä hetkellä haavepuutarhassa myös tallustaa lehmä mutta ehkä kanoihin on tyytyminen.

• Uusien asioiden kokeileminen ja opettelu. Olen opetellut kesän aikana liikkumaan long boardin avulla. Aluksi pelkäsin kaatavani ohi kävelevät lapset kumoon ja naarmuttavani jokaisen 10 metrin säteellä liikkuvan auton. Ja itseni. Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen kutsuisin rullailua jo mukavaksi. Silti osaksi lautailua kuuluvat epäröinti, pelkuruus ja itsensä naurettavaksi kokeminen. Kaikki tunteita, jotka kuuluvat uuden opetteluun.
• Kaikki ne ihmiset, jotka eivät juuri puhu englantia, mutta siitä huolimatta yrittävät niin kovasti. Mikään ei lämmitä mieltä enempää.
• Ajatus villasukista sandaaleissa. Istuin tänään sairaalan odotusaulassa, kun löysin saksalaisesta aikakauslehdestä kuvan, jossa tyttö on pukenut villasukat sandaalien kanssa. Ajatus siitä, että saa palata kotiin samojen kenkien kanssa, joilla on kulkenut läpi kesän, on kotoisa.

Vähemmän kyynisyyttä ja enemmän kaikkea muuta toivottelee,

Vilmiina