Katso, kokoa ja kerää

Rakas ystävä,

Syksy on saapunut. Vietit ihanan kesän – kuukausia seikkailua, aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja ja vapauden villiä tunnetta. Tiedän, että nuo kuukaudet ja kesän valo auttoivat peittämään alleen huolen ja murheen. Unohtamaan ja päästämään irti.

Kesän kepeys päättyi kuitenkin siihen aamuun, kun herätyskello soi ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja jalkaan joutui survomaan varpaat peittävät kengät. Joinain vuosina syksy kolahtaa entistä kipeämmin mutta joka vuosi syksystä selvitään.

Tässä ohjeeni syksystä selviämiseen: Katso, kokoa ja kerää.

Aivan ensimmäisenä on okei märehtiä yksi ilta tai viikko mennyttä, taaksejäänyttä kesää. Katso valokuvat läpi ja kirjoita kesäystäville postikortteja. Kokoa kesämuistosi riviin ikkunalaudalle. Kerää kimppu tuoreita kesäkukkia ja yrttejä muistuttamaan kesästä ja toisaalta syksyn tulosta, kun kukat kuivuvat kauniisti nipussa. Ehkä lopuksi nautit haikean lasillisen valkoviiniä hyvästiksi ikimuistoiselle kesälle. Teatraalisuus on sallittua.

Kerättyjä aarteita Alpeilta kesällä 2019.
Kesäkimput muistuttamaan kesän tuoksuista.

Hyvästien sanominen kesälle ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kesästä olisi täysin luovuttava: Pue kesämekkosi farkkujen kanssa ja yhdistä villapaitaan sandaalit. Koska vietit juuri kuukauden kesämökillä pesten hiukset kerran viikossa palasaippualla ja unohtaen meikkipussisi kotiin, ei arjen alettua ole kiirettä kaivaa ripsiväriä esiin.

Kokoamisen ja keräämisen lisäksi tiedän toisenkin neuvon: Ennen kaikkea rohkeutta ystäväni. Kun kesä on saanut sielun hykertelemään, on syksyä usein lähestyttävä päättäväisen tomerasti pilke silmäkulmassa, jättäen turhan mutta tutun melankolisuuden odottamaan kevättä. Tästä muistutuksena ajattelen isoäitiäni, joka ennen konserttiin lähtöä pesi tukkansa ja luuli levittäneensä päähänsä hiusnaamion. Todellisuudessa hän oli juuri hieronut hiuksiinsa varvasvoidetta. Tukasta tuli kaikkea muuta paitsi puhtaan näköinen, mutta ennen konserttiin lähtöä ei ollut aikaa uuteen pesu-urakkaan. Niinpä isoäitini varvasvoide tukassaan, lähti jakkuun pukeutuneena konserttia kuuntelemaan ja oli viis veisaamatta.

Jos siis pimenevät illat, viilenevät päivät ja arkirutiinit eivät sinuakaan miellytä, niin ei hätää. Syksy tempaisee mukaansa ja joukkoon saa liittyä rähmäisenä ja repaleisena. Ensin opetellaan selviytymään ja sitten myöhemmin ehkä tykkäämään.

 

Rakkaudella,

Vilmiina

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *