Elämäntapamuutos ei tule päivässä, se tiedetään. On se muutos kyllä perkeleen tiukassa, jumalauta. Meikä tässä jo viiettä vuotta koittaa saaha jotaki rotia hommaan ja silti takkuaa. Aattelin seukiksi listata issoimmat haasteet tässä elämäntapamuutoksessa, jospa se auttas mua pääsee etteenpäin ja saattasin jopa löytää kohtalon tovereita.

• Ylenpalttinen laiskuus. Jos mua pitäis kuvata yhdellä sanalla, se olis läski kotikissa. Oho, siinä oliki kaks. No enikeis, se minä olisin. Jos mun ei tarvis koko mun loppuelämänä tehä mittää muuta ku maata ketarat levällään ja ootella ruokaa tuotavaksi, tekisin just niin. No sillon tällön voisin kyllä pestä itteni, mutta se oliski ainoa aktiviteetti. En juoksis ees minkää lelun perässä. Hah, siitä saatte ihmiset. Palvelkaa minua. Mau.
  Rakastan ommaa mukavuusaluetta ja jos mun elämään sattuu sellasia ihmisiä, jotka tekkee asioita mun puolesta, annan myös sen tapahtua. Tosin, nyt en oo ennää nii ihastunu tähän piirteeseen mussa ja aion tehä erillä tavalla. Pois mukavuusalueelta ja elämään elämää! Se on palio jännempää. Siellä mukavuusalueella ei kuitenkaan loppujen lopuksi tapahu mittää. Sinne on aina välillä kiva palata ja muistella mitä kaikkea sitä siellä ulkopuolella tapahtukkaa.
   
• Ruokatottumukset. Minä rakastan hampurilaisia. Jos mun pitäs päättää yks ruoka mitä pitäs syyä koko loppuelämän, se olis hampurilainen. Pekonilla. Ranskalaisten kylykeen tulis vielä remoulade-dippi. Varsinki Kauppuri5:sta, ne on taivaallista. Kaikki siis, ranut, dipit ja purilaiset.
  Uskoisin, että kaikissa meissä assuu sellanen pieni läski, joka rakastaa ruokaa. Mitä rasvasempaa tai sokerisempaa se on, sitä enemmän sitä haluaa. Toiset pystyy hallitseen tätä pikku läskiä paremmin ku toiset. Meikä ei kunnolla pysty. Hampurilaisille ei sanota ei. Pyrin nyt tiedostamaan tämän pienen läskin ja laittamaan sille rajat. Saa nähä millaset nälkäraivarit se saa. Jospa se oppis diggailee parsakaalista yhtä paljo ku niistä syntisen hyvistä burgereista.
  Toinen juttu ruokatottumuksissa on säännölliset ruokailuajat. En ossaa. Pittää silti kokkeilla. Vähintään parin tunnin vällein jottain. Yritän.
  Kolmas juttu ruuassa on sopivan välipalan löytäminen. Ostin nyt Manniselta protskuvanukasta (brasilian vanilja, ai nami!) ja yritän sillä. Oon ihan sika vaikia tappaus; meikä ei tykkää banaanista, pähkinöistä enkä protskupirtelöistä. Ihmiset koittaa niitä mulle ehotella, ku tuskastelen välipalan nälkää ja haluaisin löytää sen ”terveellisen” vaihtoehon. Pyrin nyt etsimään itselleni sopivat välipalavaihtoehot. Toi vanukas on minusta hyvä alku.

• Pitkät ja hyvälaatuiset yöunet. Minä en vieläkään malta mennä aikasin nukkuu. Perkele. Torkuttaminenki on lähteny aivan käsistä. Mää en herrää siihen ennen ku vasta tunnin päästä. Mää siis torkutan tunnin ajan kymmenen minnuutin vällein ja vasta sitte mun aivot rekisteröi, että haa olis aika vissii herätä. Oon koittanu tehä itelle sääntöä ettei saa torkuttaa ollekaan: ei onnistunu. Laitan puhelimen kauas, että jouvun nousemaan sängystä: ei auta. Mää oon nyt harkinnu hankkivani ihan erillisen herätyskellon (sellasen kaamosvalollisen). Ehkä se auttais mua. Ne on vaa pirun kalliita.
   
• Säännöllinen elämänrytmi ylipäätään. Jotaki perkeleen säännöllisyyttä tähän elämään! Tuntuu, että mikkään ei oo säännöllistä, turvallista ja varmaa. Kaikki asiat vaan kieppuu hurjassa kaaoksen pyörremyrskyssä ja saan vaan välillä jostain jutusta kiinni.

Jospa tää alakais mennä jo tuolta pääkopasta toiminnan puolelle. Onhan tää varmaan jo kolmas kerta ku tuskailen tämän muutoksen vaikeudesta. Noh, jos asiat tulis helposti, niitä ei ossais arvostaa yhtä paljon eikä niistä varmasti nauttis niin paljon.

Oon nyt huomannu, että mulla on suuri tarve haastaa itteni tässä elämässä. Oon tän elämäntavanmuutoksen lisäksi asettanu ittelleni viisvuotis tavotteita. Niistä seukissa postauksessa 😉

Millasia haasteita teillä on elämässä? Onks yhtää samanlaisia ku mulla vai onko aivan päinvastasia? 🙂

Ens kertaan <3

(Kaikki kuvat, paitsi Elviksen, on tökerösti otettu Pinterestistä. Hölmönä en hoksannu kattoo lähteitä ja laiskana jaksanu niitä ennää uuestaa ettiä. Tehkää kuvahaku, jos haluatta löytää lähteet. Anteeksi tekijänoikeudet. Olen pahoillani. Elekää nirhatko.)