Leikatkaa luomeni! Näytän örkiltä!

Menen ripeästi suoraan asiaan: Olen koko elämäni kärsinyt raskaista yläluomistani. Kuten allaolevasta kuvasta huomaa, ongelma on erityisen paha toisessa silmässä, mutta kumpikin ärsyttää. Ongelma on kaltaiselleni esteetikolle kosmeettinen, mutta iän karttuessa huomaan kärsiväni usein myös päänsäryistä otsan seudulla ja suunnattomasta väsymyksestä silmien alueella iltaisin.

 

Saan kohotettua luomiani säädylliseen korkeuteen jännittämällä otsaani. Jatkuva kiristys kuitenkin näkyy nahoissa alkavina ryppyinä, ja jos tilanne on tämä kolmekymppisenä, miltä mahdan näyttää 20 vuoden kuluttua. Apua. Ahdistaa.

Harrastan kesäteatteria ja esiinnyn mainosvideoprojektissa, jossa pääosassa on nimenomaan näyttelemiseni. Jatkuva luomien koholla pitäminen katseen avaamiseksi häiritsee myös näitä esiintymisprojekteja, sillä on kovin vaikea saada esimerkiksi hämmästynyttä ilmettä naamalle kulmakarvojen ollessa jo valmiiksi jännitettynä otsalohkoon. Kaikenlaisista asioista sitä haasteita itselleen löytääkin.

 

Olen pohtinut paljon kirurgin veistä avuksi ongelmaan. Leikkaus sinänsä ei olisi kovin kallis – vain tonnin luokkaa -, mutta on se silti iso raha laittaa ”turhuuteen”, vaikka kiistatta saisin myös parannusta päänsärkyihin ja väsymyksen tunteeseen silmissä. Kauneuskirurgia itsessään ei aiheuta inhoreaktioita, sillä parantelen ulkonäköäni keinotekoisesti muutenkin paljon.

Vuosien varrella olen moneen otteeseen ollut jo varaamassa konsultaatioaikaa, ja sitten taas perunut, kun saituus on iskenyt. Olen googletellut toimenpidettä, ennen-jälkeen -kuvia, kelakorvauksia ja terveyshaittoja tullen aina siihen tulokseen, että veitsen alle on syytä mennä ja lujaa. Pelkäämääni nukutustakaan ei tähän toimenpiteeseen tarvita, joten miksi ihmeessä alan tässä kohtaa aina ajatella rahaa?

Pelkäänkö kuitenkin alitajuisesti sitä ”leikkaus”-sanaa? Onko se mielessäni niin paljon lopullisempaa kuin huultentäyttö tai microblading? Vaikka olen ehdottoman kauneusleikkausmyönteinen, onko se omalle kohdalle ajateltuna silti jotenkin hurjan radikaalia? Kykenen keskustelemaan avoimesti itselleni tehdyistä pientoimenpiteistä, joten mikä ihme tässä nyt tökkii.

Yleensä kirjoituksillani on aina joku terävä aihe. Tässä jutussa ei ole terävää kuin korkeintaan se viiltävä veitsi, mutta joskus on ehkä hyvä pohdiskellakin julkisesti. Nyt avatessani epävarmuuteni yläluomiani koskien, uskaltaudun ehkä varaamaan sen konsultaatioajan. Ensi kesänä ei ehkä enää tarvitse tarpeettomasti kohotella kulmia.

Kommentit (4)
  1. Ootko kysyny julkiselta leikkausta? Sulla on selkeästi (kertomasi perusteella) jo terveydellistä haittaa luomista, joten voi olla että saisit leikkauksen julkiselta.

    1. En ole kyllä hoksannut kysyä! Mulla on kaupungin työntekijänä työterveyshuolto terkkarissa, joten voisin tosiaan sitä kautta alkaa selvittää asiaa. Jos sillä terveydellisyydellä saisi itseltäkin ne loput epäluulot karisemaan itse toimenpidettä koskien…

  2. Uskalla vaan…itse olen joskus miettinyt samaa ja ehkä joku päivä vielä toteutan. Minun silmäuomet eivät ole vielä noin raskaat. Leikkaus varmasti avaa katsettasi paljon. Minun vanhin siskoni on käynyt leikkauksessa ja tulokset hyvät. Kaikessa on riskinsä, mutta varaamalla ajan saat niistäkin tiedot. Peukkuja 👍👍

    1. Mukava kuulla, että siskollasi on ollut hyvä kokemus 🙂 Rohkaisee itseä, kun jostain syystä se vaan vähän jännittää… Ehkä siksikin, että en ole kovinkaan usein joutunut elämässä lääkärille saatika mihinkään toimenpiteisiin.

      Mutta kyllähän se väkisinkin innostaa, kun katselee ennen-jälkeen-kuvista miten ihmisillä on ilme muuttunut paljon pirteämmäksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *